perjantai 13. huhtikuuta 2018

Keväinen ruokaretki Turkuun


Välillä haaveilen, että asuisin Turussa. Eikä tietysti vähäisin syy lainkaan ole se, että nuorin tyttäreni puolisonsa kanssa asuu siellä. Turku on eläväinen ja kaunis kaupunki kesät talvet. Viehätyn meren läheisyydestä, kaupunkia halkovasta Aurajoesta, vilkkaasta torista sekä runsaasta ruokaravintolatarjonnasta. Tietenkin. Ja sitä tarjontaa lähdimme perhepiirissä testaamaan. Tuntuu, että uusia mielenkiintoisia ravintoloita avautuu aivan solkenaan, entisten hyvien lisäksi. Tämä toki sopii minulle, joka haluan aina kokea uutta. Tervetuloa mukaan!

Ravintola Viinille

Viinille on ollut suosikkilistalla jo vuosia. Siellä käydään yhä uudelleen ja uudelleen. Täällä nautimme lauantaisen "lounaan" juustotarjottimen ja viinipullollisen merkeissä siskojeni ja tyttäreni kanssa. Ravintolan valikoimissa noin pari sataa viiniä ja niiden seuraksi voi tilata pientä suolaista piirakoiden tai juustojen muodossa.



Viiniksi valikoitui Torresin Purgatori 2013 Espanjan Kataloniasta. Tutustuin ja ihastuin viiniin Hyvinkään Viiniklubin Harrasta viiniä -illassa ja koska tuote ei ole Alkon valikoimissa, niin siskoni toi tätä meille pullolliset Tallink Siljalta (19,90 €). Emme ole raaskineet pullojamme vielä avata, joten nyt oli hyvä tilaisuus uudemman kerran viiniä maistaa.

Viini -lehti antaa arvostelut Alkon vakiovalikoiman lisäksi myös taxfree-myynnissä olevista viineistä ja Purgatori on napannut täydet viisi tähteä (=tyylikäs huippuviini). Pidimme viinistä kovasti ja nyt entistä tarkemmin mietimme, milloin avaamme ainokaiset pullomme!



Kuvissa tyttäreni piirasvalinnat sekä kolmen siskoksen yhteinen juustolautanen. Hyvin maistui!

Nooa


Nooa oli pääkohteemme, perhedinnerin paikka, jonne matkustimme Förillä, kuten Turussa kuuluu tehdä. Nooa ylitti kaikki odotukseni!




Silmiä hivelevä sisustus, asiantunteva palvelu, hyvät viinit ja ruoka enemmän kuin kohdillaan. En oikeastaan keksi mitään moitittavaa, joten eiköhän vaan siirrytä ruokakuvatykitykseen!



Alkudrinkiksi ja ruokavalintoja vauhdittamaan valitsin French 75 -cocktailin, jonka ainesosayhdistelmä oli niin outo, että sitä oli vain PAKKO kokeilla. Ja kyllä kannatti, yhdistyyhän juomassa kaksi lemppariani, gini ja samppanja. Uskon, että tätä tullaan nauttimaan tai ainakin testaamaan myös kotioloissa.




Pieniä keittiön tervehdyksiä saimme kaksin kappalein. Keittona erittäin herkullinen sellerikeitto. Erityismaininta leivän kanssa tarjotusta vaahdotetusta voista.


Alkuruuaksi valitsin tartarin kotimaisesta naudasta, lisukkeena punajuurta, confit keltuaista sekä rakuunakreemiä (14 €), Mikä annos! Kaunis, maukas, täydellinen, moderni. Todella kaukana perinteisestä tartar-pihvistä. Ohjeen confit-kananmunan valmistukseen löydät täältä, klik. Aion kokeilla sitä myös itse.


Alkuruuan viininä tarjoilijan suosittelema Tiki Estate Pinot Noir 2015, Marlborough'n alueelta Uudesta Seelannista. Keskitäyteläinen, tummakirsikkainen, metsämarjainen, savuinen, tamminen. Nappivalinta myös näin Pinot Noir -kriittisen mielestä.


Tyttäreni päätyi valitsemaan alkuun sienitartelletin, jossa oli pikkelöidyn siitakkeen lisäksi marinoitua keltajuurta ja yrtti-creme fraichea (14 €). Tyytyväiseltä vaikutti hänkin.




Pääruuaksi otin kalaa. Paistettua turskaa, maa-artisokkaa. lehtikaalia ja rapukastiketta (28 €). Erityismaininta herkullisille paahdetuille, suloisille maa-artisokille. Maa-artisokka on yksi suosikkini, toimi myös tässä erittäin hyvin.


Pääruualle viininä Itävallasta, Kamptalin alueelta Grüner Veltliner Strasser Weinberge. Sitruksinen, mausteinen, runsas, täyteläinen. Olin erittäin ilahtunut ravintolan viinituntemuksesta ja valikoimasta. Ei mitään tusinatavaraa, ei todellakaan!


Vieressäni siskon mies vetäisi burgerin. Black Angus Burger, briossia, suolakurkkua, cheddarjuustoa, pikkelssisipulia, sinappimajoneesia, ketsuppia ja friteerattua perunaa (19 €). Eipä ollut valittamista tässäkään ja minä napsin osan perunoista!



Löytyipä pöydästämme myös Angus härän kuvetta, glaseerattua sipulia, kuningasvinokasta ja bearnaisekastiketta (28 €). Lisukekulhossa perunamuusia ja sen päällä hiven tartarlihaa.


Jälkiruuaksi otin lakritsi-valkosuklaakreemiä (11 €). Vadelmajäätelöä, marinoitua boysenmarjaa ja lakritsimarenkia. On tunnustettava, että lakritsimarenki oli se valinnan ratkaiseva osio!


Jälkiruokaviininä listan ulkopuolelta suositeltu Malvasia di Castelnuovo don Bosco. Kevyesti kupliva, makea herkku. Parfyymisuutta ja ruusunterälehtiä. Täydellinen liitto!

Nooa oli kokonaisvaltainen, hieno kokemus. Unohtamatta maisemia Aurajoelle. Kesällä tämä ravintola terasseineen on varmasti ohitsepääsemätön! Kokonaislaskuni sisältäen alkudrinkin lisäksi kolme ruokalajia viineineen oli 97,70 €. Jokaisen euron arvoinen, tänne haluan uudelleen! Tämä ravintola meni omalle Turku TOP3 -listalle aivan heittämällä.

Foija

EDIT: Ravintolan toiminta päättyi 2/2019 massiiviseen vesivahinkoon, klik.


Tyttäreni oli jo hyvissa ajoin ilmoittanut, että aamiaista on turha odotella, joten niinpä suuntasimme Foijan brunssille. Foijassa olemme vierailleet aikaisemminkin, voit siitä käynnistä lukea täältä, klik, mutta nyt siis brunssille.




Kuvat puhukoon puolestaan, 19 €:n hinta oli varsin kohtuullinen tästä kaikesta tarjonnasta. Pöytävaraus kannattaa tehdä, ellei ole oven takana väijymässä jo varttia ennen avautumista, kuten me teimme.

Nerå




Vielä sunnuntai-iltana päätimme tyttäreni kanssa kokeilla yhden uuden ravintolan, tosin ihan vain lyhyen kaavan mukaan. Nerå sijaitsee myös Aurajoen rannalla, Läntisella Rantakadulla, aivan kuten Nooakin. Vanhat tutut ravintolat Blanco ja Tintå ovat kiinteistöremontin vuoksi suljettuna kesään saakka ja liekö juuri siitä syystä syntynyt tämä sisarravintola Nerå? Ainakin sisustus sekä menu ovat kuin suoraan Tintåsta. Saa sitten nähdä, mitä tapahtuu, kun remontti kesällä on ohi.




Oli miten oli, jokirannan tiilirakennuksessa sijaitseva ravintola on erittäin viihtyisä ja erittäin suosittu.



Vedettiin sitten pizzat. Äkkiseltään ei juurikaan eroa ole havaittavissa, mutta ylimmäinen on Päärynä & Peltolan Blue & Paahdettu pekoni (17 €) ja alimmainen Herkkutatti (14 €). Pizzat olivat kelvollisia ja ravintola viihtyisä, kuten jo aikaisemmin totesinkin.

Kritiikki kohdistuu kahteen asiaan. Ensinnäkin pöydät olivat niin lähekkäin, että poistuessa väkisinkin takapuolella pyyhkäisee naapuripöytää. Saimme/jouduimme/emme välttyneet seuraamasta ensimmäisillä treffeillään olevan pariskunnan keskustelua. Kuulimme aivan kaiken, koska he istuivat meistä noin 15 sentin päässä. Ei kivaa. Toinen kritiikki menee vessoille. Ymmärrän kyllä, että pienissä ravintolatiloissa ei ole mahdollista erillisiin naisten- ja miestenhuoneisiin, mutta on kyllä myönnettävä, että oli hivenen kiusallista, vaikka olinkin yksin, kun vessaan mennessään joutui menemään pisuaariosaston läpi. Että siinä sitten pesisin käsiäni ja puuteroisin nenääni samalla kun mahdollisesti kaksi herrahenkilöä helpottavat omaa oloaan. En mennyt sinne toista kertaa.

Tässä tämä kulinaristinen Turku-retki. Toivottavasti sait uusia vinkkejä ja innostusta tehdäksesi oman retken. Blogini Ravintoloita -osiosta löydät lisää vinkkejä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti