Ystävyysviikonloppu

Saimme siskojen kanssa idean, että järjestämme bileet. Kutsumme ystävät kokoon, varaamme tilan ja bändin. Ystävänpäiväteemalla. Juhlien järjestäminen on hauskaa puuhaa, varsinkin näin, kun en ollut yksin vetovastuussa. Kutsuimme mukaan sukulaisia, ystäviä, niitä, joiden kanssa olemme paljon tekemisissä ja heitä, joita emme olleet tavanneet vuosikausiin. Reilut seitsemänkymmentä iloista juhlijaa saimmekin kokoon. Juhlapaikan löytäminen kotikaupungistani ei kylläkään ollut ihan helpoin homma, lopulta päädyimme hotelli Scandicin tiloihin, mutta pientä vääntöä siinäkin oli matkan varrella.

Jännitin ensinnäkin tilaa. Onko ravintolasali kuitenkin vähän liian fiini valkoisine pöytäliinoineen? Saammeko niin paljon porukkaa kokoon, ettei tila näytä tyhjältä? Saammeko niin paljon porukkaa kokoon, että saamme olla keskenämme? En sanoisi, että huoleni olisi ollut aiheeton, mutta lopulta kaikki meni melko hyvin. Salin nurkassa oli vain yksi pöytä, jossa istui vieras pariskunta syömässä. Se tuntui vähän hassulta, mutta ehkä heistä tuntui enemmän hassulta? Portsarin hommia harjoittelin siskoni kanssa, kun heivasimme ravintolasta pois kaksi juhliamme ja bändiämme turhan innokkaasti kuvannutta nuorta miestä...... Että pientä säätöä!

Toimme mukanamme ilmapalloja, joilla koristelimme pöydät ja lopputulos näytti vallan värikkäältä. Led-kynttilät olivat ravintolan puolesta. Lisäksi ravintola oli jättänyt käyttöömme pari päivää aikaisemmin järjestämästään omasta ystävänpäiväjuhlasta ylijääneet ilmapallot. Niillä koristelimme tanssilattian reunamat.

Toinen jännityksen aiheeni oli ruoka. Koska ruoka on suuri rakkauteni ja intohimoni, suhtaudun siihen normaalia ihmistä  hysteerisemmin vakavammin. Ja vaikka Scandicilla on aivan kelvollinen á la carte, niin ikäväkseni on sanottava, että ryhmämenut eivät ole olleet onnistuneita. Esimerkiksi eräissä pikkujouluissa. Emme myöskään missään nimessä halunneet annostarjoilua, emmekä missään nimessä mitään kinkkukiusausbuffaa. Itseasiassa emme halunneet mitään varsinaista lämmintä ruokaa lainkaan. Tässä asiassa henkilökunta ymmärsi tarpeemme täydellisesti ja saimme ehdotuksen Street Food Buffeesta.

Ruoka sekä näytti hyvältä, että myös maistui hyvältä! Ihmettelin, miten henkilökuntakin oli tarjottavista jotenkin vähän tohkeissaan, mutta sitten selvisi, että settiä ei olisi vielä aikaisemmin Riihimäellä tarjottukaan. Todella toivon ja lämpimästi suosittelen, että juhlien järjestäjät rohkeasti jatkossa tarttuisivat tähän vaihtoehtoon tai vähän haastaisivat tarjolla olevia vaihtoehtoja. Mikään tarjoiluehdotus kun ei ole kiveen hakattu, vaan jos halua on, niin löytyy myös mahdollisuuksia. Kuvissa näkyy vain osa tarjolla olleista herkuista. 42 euroa oli mielestäni kokonaisuudesta (ilman juomia) aivan kohtuullinen hinta.

Juhlat sujuivat suunnitellusti. Iloisia jälleennäkemisiä, uusia tuttavuuksia. Jotkut tulivat juhlaan yksin, mutta iloisessa juhlatunnelmassa oli helppo tutustua uusiin ihmisiin. Ja olihan jokaisella vieraalla ainakin yksi tuttu paikalla, joku meistä kolmesta sisaruksesta! Suuri menestys oli valokuvausnurkkaus, jonne olimme keränneet vanhoja kehyksiä ja sekalaista rekvisiittaa peruukeista naamioihin. Halvat huvit, mutta siis niin hauskaa!

Bändi sai porukan täyttämään tanssilattian heti alkutahdeista ja lystiä riitti aamuvarhaiseen. Kiitos siskot ja kiitos ystävät ihanan riemukkaasta illasta! Ilakoivasta juhlakansasta ette valitettavasti kuvia näe, pidän kiinni siitä periaatteestani, että ystävieni ei tarvitse jännittää/pelätä joutuvansa tunnistettavasti tai vasten tahtoaan blogini sivuille. Mutta siis, kannustan teitä kaikkia juhlimaan! Ei edes aihetta tarvita, tarvitaan vain vähän viitseliäisyyttä.

Vielä seuraavankin päivän vietin ystävieni kanssa, kotikaupungin nähtävyyksiä esitellen ja sitten kotona kokkaillen. Vierailukohteista ehdoton ykkönen on Suomen Lasimuseo, joka on perustettu Riihimäelle jo vuonna 1961 (syntymävuotenani by the way), mutta joka on nykyisissä tiloissa toiminut vuodesta 1980. Tänne museonäyttelyt on suunnitellut akateemikko Tapio Wirkkala. Museorakennus on alunperin rakennettu vuonna 1914 turvejauhetehtaaksi, mutta sittemmin siinä on toiminut lasitehdas, muovitehdas ja silkkipaino, sekä viimeksi Riihimäen Lasin kristallihiomo. Edellisen kerran vierailin täällä siskon kanssa jouluna, klik.

Toinen vierailukohteemme oli Riihimäen vanhan lasitehtaan tiloissa toimiva lasistudio Mafka & Alakoski. Heidän ikkunoitaan koristivat nuo upeasti talviauringossa kimaltavat jääpuikot, luonnon lasiteos parhaimmillaan. Tämä lasistudio on ehdoton suosikkikohteeni! Lasitaiteilijat Marja ja Kari ottavat vierailijat aina yhtä ystävällisesti vastaan ja meillekin järjestyi tilaisuus seurata lähietäisyydeltä heidän työskentelyään. Kiitos siitä vielä kerran!

Sitten kotiin ja kokkaamaan! Halusin valmistaa ruokaa, joka valmistuu vieraiden kanssa seurustelun lomassa. Raclette oli vaihtoehdoista toinen, mutta lopulta päädyin tähän.....

Marokkolaiset lammastacot 

Glorian Ruoka&Viini 2/2018

Rakel Liekki

4 annosta

400 g karitsan jauhelihaa

1 tl voita

1 tl oliiviöljyä

1 tl juustokuminansiemeniä

1 tl fenkolinsiemeniä

2 rkl ras al hanout -maustetta

½ tl suolaa

8 pientä tai 6 keskikokoista maissitortillaa

Tomaattisalsa

250 g tuoreita tomaatteja

3 kevätsipulia

1 ruukku korianteria

1 vihreä (mieto) chili

½ punasipuli

2 valkosipulinkynttä

1 limetin mehu

2 tl sokeria

1 tl suolaa

Lisäksi

1 ruukku korianteria

1 sitruunankuori raastettuna (luomua!)

srirachakastiketta (käytin makeaa chilikastiketta)

Aloita tomaattisalsasta. Kuutioi tomaatti, hienonna kevätsipulit, korianterinlehdet ja chili. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Sekoita ainekset keskenään. Purista limetistä mehu, sekoita se sokerin ja suolan kanssa salsaan.

Paista jauheliha voi-öljyseoksessa. Murskaa juustokuminan- ja fenkolinsiemenet huhmareessa ja lisää ne rash el hanoutin kanssa jauhelihan joukkoon. Siirrä kypsä jauheliha kannelliseen astiaan, jotta se pysyy lämpimänä. Kuumenna tortillat pannuun jääneessä rasvassa.

Tee lisätäytteet. Hienonna korianterinlehdet ja raasta sitruunan kuori hienoksi raasteeksi. Täytä tortillat jauhelihalla, korianterilla, sitruunankuoriraasteella ja srirachakastikkeella. Jonka minä siis vaihdoin makeaan chilikastikkeeseen.

Mitkä maut! Raikasta, sopivan mausteista. Aivan täydellinen yhtälö, olin oikein tyytyväinen aikaansaannokseeni. Ja tuo salsa! Jälleen ihmettelin, miksi ihmeessä sitä niin harvoin teen. Helppo ja maukas lisuke, joka sopii niin monenlaisen ruuan kaveriksi.

Täydellä vatsalla oli mukava sitten viinilasin kanssa kaivautua sohvan nurkkaan ja käydä läpi ystävän kanssa 40 vuoden kuulumiset! Aivan totta! Olimme parhaat kaverukset 15 vuotiaina, sitten tiemme erkanivat ja kun silloiset viestintämenetelmät olivat lähinnä kirjekyyhkyt ja savumerkit, niin yhteydenpito jäi. Tapasimme uudelleen puolitoistavuotta sitten ja nyt oli aika kerrata, miten maailma meitä oli vienyt. En nyt sanoisi, että juttu jatkui siitä, mihin oli jäänyt, mutta ei meille hiljaista hetkeä tullut. Miten olikaan helppo jutella. Vieraan, mutta silti niin tutun ihmisen kanssa. Kiitos siitä! Mahtava ystävyysviikonloppu siis, monessakin mielessä.