Herkullinen juhannus

Vietin juhannusta mökilläni. Aattoillan ruuat olin suunnitellut huolella, siitä eteenpäin mentiin vähän fiiliksen mukaan. Kokkailujen valmistelut aloittelin kuitenkin kotona jo aatonaattoiltana ja vasta aattona iltapäivästä siirryin kylmälaukkujen kera mökkimaisemiin. Miten aina onkin auto ihan turvoksissa tavaraa? Onneksi minulla ei ollut perhettä kuskattavana, koska kyytiin ei olisi mahtunut lisäkseni kuin maksimissaan yksi ihminen. Ja vaikka kuinka tuntui, että olin ottanut mukaan kaiken tarpeellisen ja osin tarpeettomankin, niin yrtit sitten unohdin kotiin pihalle. Mökkimatkani on vaatimattomat 20 kilometriä, mutta siitä huolimatta en enää lähtenyt takaisin kotiin, joten aattoillan vieras sai tekstiviestitehtävän :)

Vieraani tuli suoraan töistä, enkä minäkään ollut aamun jälkeen muka ehtinyt lounasta syömään, niin juhannuksemme aloitettiin proseccoa siemaillen sekä pieniä alkupalaleipiä nauttien.

Sandwichrullat

Ruoka.fi -lehti

6 annosta

2 ohutta rullarieskaviipaletta

1 ruukku rucolaa

75 g palvikinkkuviipaleita

Cheddarmajoneesi

1 dl majoneesia

50 g keltaista cheddarjuustoa raastettuna

½ keltainen paprika pieneksi pilkottuna

Ensimmäiseksi sanoisin, että siis mitä? Kuusi annosta? Yksi pieni palako on annos? Höpö höpö, tämä oli riittävä kahdelle, yksi rieska kummallekin. Olosuhteiden pakosta, kun rucola nökötti kotipihalla, se vaihtui babypinaattiin. Sitten myös vaihdoin palvikinkun ilmakuivattuun.Näillä mentiin.

Aloita sekoittamalla majoneesin joukkoon juustoraaste ja paprikakuutiot. Levitä seos tasaisesti kahdelle leivälle.

Nostele päälle rucolanlehtiä, nyt siis pinaatin lehtiä sekä kinkkuviipaleet. 

Kääri leivät tiukalle rullalle ja vielä kelmuun tai folioon, näin leivät hieman kostuvat ja maustuvat. Anna maustua jääkaapissa tunti.

En todellakaan malttanut niin pitkään odotella, vaan ehkä puolen tunnin kuluttua viipaloin rullat annospaloiksi. Oikein olivat hyviä!

Juhannuspäivänä tein samalla idealla rullia savulohilevitteellä. Levitettä myy Kipparin Kalan Ronny Holmström Hyvinkään Farmarinmarkkinoilla (REKO) ja se on jotain niin käsittämätttömän hyvää, että olen tuotteeseen tyystin koukuttunut. Suosittelen. Olin muutenkin hankkinut paljon raaka-aineita REKOsta, joten tein vielä jutun loppuun listauksen sekä tuotteista, että tuottajista.

Pinaattia siihenkin päälle ja rullat laiturille aurinkoon evääksi. Täytemahdollisuuksia kyllä riittää!

Varsinainen illallinen aloitettiin tomaattileivillä. Vähän öljyä ja suolahiutaleita pinnalle, lämmitys grillissä ja päälle uunissa paahdettuja kirsikkatomaatteja, joille ohjeen löydät täältä, klik.

Salaattiohje oli puolestaan niin outo, että pakkohan sitä oli kokeilla. Mistä lie johtuukin, että viehätyn oudohkoista ja yllättävistä resepteistä? Ja vaikka olen alkoholia käyttänyt keitoissa, padoissa ja marinadeissa, niin valkoviini ja vodka SALAATISSA oli ennenkokematonta!

Feta-papu-salaatti

Viinakeittokirja/Jonna Pulkkinen ja Merja Ruotsalainen

8 annosta tai 4 alkuruokakokoista annosta

250 g pitkiä vihreitä papuja

2 dl valkoviiniä

1½ tl suolaa

½ sitruunan mehu

Marinadi

1 dl oliiviöljyä

2 valkosipulinkynttä

½ dl tuoretta persiljaa

1 tl suolaa

½ rkl hunajaa

2 rkl sitruunavodkaa tai 

2 rkl maustamatonta vodkaa ja 1 rkl sitruunamehua

Lisäksi

200 g fetaa

50 g saksanpähkinöitä

Ensin tuli alkoholiongelma. Olin aivan satavarma, että baarikaapin kätköissä on sitruunalla maustettu Viru Valge -pullo. No ei ollut. Päädyin sitten avaamaan kuvassa näkyvän Chopin-pullon. Pullon, jolla on hauska tarina. Joutuu tosin peruuttelemaan ihan parin vuosikymmenen taakse..... Jostain syystä, kenties palkankorotuksen toivossa, annoimme työkaverini kanssa pomollemme tuon Chopinin lahjaksi. Arvelimme hänen arvostavan näin tyylikästä lahjaa. Ehkä arvostikin, en ole aivan varma. Sitten kun hän jäi eläkkeelle ja tyhjensi huonettaan, hän samalla jakoi henkilökunnalle erinäisiä "lahjoja". Minä sain sekä tämän vodkapullon, että KamaSutra -kirjan. Että silleen. Pullo on baarikaapissani ja kirja hyllyssäni, Waltarin Sinuhe Egyptiläisen ja Aki Sirkesalon nuottihistoriikin välissä :) Tämmöistä meillä muinoin oli "sirkusalalla", seuraavalta pomoltani sainkin lintukirjan....

No niin, tarinat sikseen ja takaisin salaatin pariin. Keitä papuja viitisen minuuttia väljässä vedessä, joka on maustettu viinillä, suolalla ja sitruunamehulla. Valuta. Silppua persilja ja valkosipulinkynnet, sekoita marinadiainekset ja marinoi pavut yön yli. Laita pavut tarjoiluvadille ja lisää sekä feta että pähkinät päälle.

Vodkan maustoin sitruunamehulla. Ja TIETENKIN, kun tein lähtöä mökille ja kaivelin pakastimesta tattipussia, niin sieltähän se löytyi. Sitruunainen Viru Valge mukavasti jäähdytettynä......

Pääruuaksi päätin grillata karitsaa, koska molemmat siitä kovasti pidämme. Kokonaisen kareen olin leikellyt kyljyksiksi ja osan siitä jo aikaisemmin grillannut ja kuorruttanut pankokuorrutteella, ohjeen siihen löydät täältä, klik. Nämä sitten olivat päätyneet pakkaseen odottamaan sopivaa hetkeä. Tätä hetkeä. Kirjoitan tähän ohjeen kokonaisuudessaan, vaikka itse valmistin siitä noin kolmanneksen kokoisen osan. Syöjiä kun ei ollut kuin me kaksi.

Grillatut karitsankyljykset saltimbocca

Ruoka.fi -lehti

6 annosta

24 karitsankyljystä

suolaa

mustapippuria

2 ruukkua salviaa

3 valkosipulinkynttä

24 viipaletta ilmakuivattua kinkkua

Ota kyljykset huoneen lämpöön tunti pari ennen grillaamista. Mausta pinnat suolalla ja pippurilla. Hienonna salvia ja valkosipuli.

Lisää joukkoon hieman suolaa ja hierrä tahnaksi joko leikkuulautaa vasten tai morttelissa. Levitä mausteseos kyljyksille ja kääri jokaisen kyljyksen ympärille viipale ilmakuivattua kinkkua.

Itse tein niin, että jo kotona maustoin kyljykset ja siirsin ne muovipussiin maustumaan ja vasta mökillä otin lihat huoneen lämpöön ja kiedoin kinkkuun. Grillaa kyljyksiä muutamia minuutteja molemmilta puolilta.

Grillissä meillä oli karitsankyljysten lisäksi pakastimesta noukittuja herkkutatteja sekä aavistuksen nahistuneesta parsanipusta parhaat palat. Sekä kesäsipulia. Tietenkin, kun on kesä!

Nam. Kyljykset olivat erittäin onnistuneet. Salvia on yksi mieliyrteistäni, eikä se pettänyt tälläkään kerralla.

Juhannuspäivänä vieras vaihtui toiseen ja lammas broileriin. Alkuruuat menivät aattoillan malliin, mutta otettiin sitten pääruuan osalta aavistuksen verran itämainen twisti tähän hommaan.

Grillatut wasabi-broilerivartaat (ilman wasabia)

Ruoka.fi -lehti

4 annosta

600 g broilerin rintafileitä

Marinadi

1 dl vähäsuolaista soijaa

1 rkl wasabitahnaa

1 tl hienonnettua inkivääriä

2 rkl riisiviinietikkaa

1 rkl sokeria

1 tl maizenaa

Ohje on vartaille, mutta en niitä lähtenyt rakentelemaan. Wasabi unohtui kauppalistalta, joten inkivääriä laitettiin reilummin. Eli oikeastaan ruuan nimi voisikin olla grillattu inkivääribroileri !

Mittaa marinadiainekset kattilaan, kiehauta ja anna jäähtyä. Leikkaa broileri paloiksi ja sekoita marinadiin.

Anna maustua noin tunti. Grillaa. Jos teet vartaita, niin älä työnnä paloja aivan kiinni toisiinsa, jotta liha kypsyy kauttaaltaan tasaisesti.

Grillistä löytyi broilerin lisäksi muutama bratwursti sekä sitruunaöljyllä valeltuja lehtikaalin lehtiä, vähän makeita terttutomaatteja sekä foliossa kypsennetty fetapala, johon ohjeen löydät täältä, klik.

Hyvin maistui tämäkin setti! Jälkiruuaksi muurinpohjalettuja, tietenkin, nehän kuuluvat mökkielämään saumattomasti.

Ja loppuun vielä listaus Hyvinkään Farmarin Markkinat / REKO -sivuston kautta hankituista tuotteista ja niiden tuottajista:

• savulohilevite (300 g/10 €) / Kipparin Kala Oy, kalastaja Ronny Holmström
• luomukirsikkatomaatit (500 g/5 €) / Luomulandia
• PaksuPoika -patonki / Leipä&Poika
• karitsankare (1 kg/26 €) / Herrakunnan Lammas
• lehtikaali ja nippusipulit / Lehtokummun tila
• broilerin rintafileet / L'Uomu Nokka

Iltatunnelmia rantamaisemista. Tässä maisemassa sielu lepää ja mieli rauhoittuu.

Raparperi-posset

Sunnuntaipäivällisellä pitää olla jälkiruoka. Varsinkin, jos molemmat pöydän äärellä olevat ovat tunnustautuneet jälkiruokaihmisiksi. Tietänet ihmistyypin, joka saattaisi kevyesti vetäistä vaikka kaksikin jälkkäriä ja ainakin minä valitsen mielelläni jälkiruuan kaveriksi vielä jälkiruokaviininkin. Tällä kertaa pärjättiin ilman viiniä.....

Viimeisen viikon, parin aikana on mukaani tarttunut ihan liikaa useampikin ruokalehti. Se tunne, kun tuntuu suorastaan sekoavansa siitä, että maailma on täynnä toinen toistaan houkuttelevampia reseptejä, eikä aika vaan riitä niihin kaikkiin......

Tonttini perukoilla, heinikkoon hautautuneena kasvaa raparperi. Nyt se päätyi jälkiruokaan.

Raparperi-posset

Glorian Ruoka&Viini 4/2016

6 pientä tai 4 vähän suurempaa annosta

4 dl kuohukermaa

1½ dl sokeria

1 dl raparperimehua 

Raparperimehu

4 dl mehua (paitsi, että tuli vain 1½ dl)

3 raparperinvartta

2 dl vettä

2 tl sitruunahappoa

Aloitetaan mehusta. Pilko raparperit pieniksi paloiksi kattilaan, lisää vesi ja hauduttele vartti. Siivilöi mehu ja lisää sitruunahappo.

Mehua todellakin tuli luvatun 4 desin sijaan vain 1½. Se johtui varmaankin siitä, että raparperini varret olivat kovin ohuita, eikä niistä sitten enempää irronnut. Ei, vaikka siivilöintivaiheessa painelin sosetta huolellisesti irrottaakseni kaiken mahdollisen mehun.

Sitten kermavanukkaan keittelyyn. Mittaa kerma ja sokeri kattilaan, keittele viitisen minuuttia. Vedä kattila sivuun ja lisää sekaan raparperimehu. Se olikin sitten oikeastaan siinä!

Kokosin annokset niin, että laitoin lasien pohjalle ensin mehun teosta jäänyttä raparperisurvosta sekä ripaukset sokeria ja vasta sen päälle kaadoin kermaseoksen. Annokset peitetään tuorekelmulla ja nostetaan jääkaappiin hyytymään yön yli.

Valmiit annokset koristelin pakastimen syövereistä löytyneillä pensasmustikoilla. Nam, hyvin maistui meille molemmille. Nämä kermavanukkaat ovat helppoja ja herkullisia jälkiruokia, pitää vain huomioida tuo yön yli hyydyttäminen, Blogistani löydät ohjeen limepossetille, klik.

Lakritsidukkah

Lakritsi on kovasti esillä ruuanlaitossa. Sitä käytetään jälkiruokien lisäksi jopa leipää maustamaan. Kaupoista löytyy lakritsiportteria, -suolaa, -jogurttia ja vaikka mitä. Tuntuu vain taivas olevan rajana mielikuvituksellisille kokeiluille.

Dukkah puolestaan on mausteseos, joka tehdään erilaisista pähkinöistä, siemenistä ja mausteista. Erilaisia reseptejä on lukematon määrä. Blogistanikin löytyy muutama. Tyypillisimmin dukkahia nautitaan leivän kanssa, dipataan leipää ensin oliiviöljyyn ja sitten mausteseokseen. Minä ripottelen dukkahia myös aamiaismunien päälle. Nyt tein lakritsaista dukkahia, jota suositellaan ripottelemaan erityisesti grillatulle lihalle tai paistetulle vuohenjuustolle. Tosin söin sitä muutaman lusikallisen ihan tuosta noin vaan :)

Lakritsinjuurijauhetta kannattaa hankkia ja kokeilla ennakkoluulottomasti suolaisten ruokien maustamiseen. Vaikkapa porolle tai lohelle. Avautuu aivan uusi makumaailmoja, mikäpä sen hauskempaa!

Lakritsidukkah

Glorian Ruoka&Viini 4/2016

½ dl manteleita

½ dl hasselpähkinöitä

1 rkl korianterinsiemeniä

1 rkl seesaminsiemeniä

1 tl lakritsinjuurijauhetta

ripaus suolaa

ripaus sokeria

Manteli minulla oli valmiina rouheena ja puuttuneet hasselpähkinät vaihdoin kaapista löytyneisiin saksanpähkinöihin.

Paahda kuivalla pannulla manteleita, pähkinöitä ja siemeniä. Rouhi morttelissa hienoksi ja lisää lakritsinjuurijauhe sekä ripaukset suolaa ja sokeria. Nam, olipa hyvää! Lakritsi ei ehkä ihan taivu munakkaan päälle, mutta juhannuksena (eli huomenna) tätä testataan sekä karitsan, että leivän kanssa.

Ja miten olinkaan sopivasti säästänyt tämän kauniin neliskanttisen hillopurkin. Sehän oli kuin tarkoitettu dukkahille!

Pruuvi: Kesäajan viinit

Etiketti-klubin pruuvitarjonnasta emme siskoni kanssa koskaan ohita Kesäajan viinejä. Sinne suuntasimme maistelemaan ja tämä onkin viimeinen kevätkauden pruuveista.

Pruuvi alkaa aina tervetulomaljalla, joka lähestulkoon aina on kuohuvaa, joskus jopa samppanjaa. Kuohuvaa se oli tälläkin kerralla, mutta hivenen hämmentyneinä skoolasimme alkoholittomalla suomalaisella Lehtikuohulla (13,43 €). Naureskelimmekin, että olemmeko nyt vahingossa ilmoittautuneet alkoholittomien juomien pruuviin....... Kullankeltainen, makea, keskihapokas, herukanlehtinen, sitruksinen, kevyen minttuinen juoma peittoaa perinteisesti alkoholittomana onnittelu-/tervetulomaljana tarjotun Pommacin ihan mennen tullen. Lehtikuohua suositeltiin myös picnickoriin hedelmäisten ja marjaisten salaattien kera. Juoman makeus sopii myös jopa tulisuutta ja mausteita sisältävien ruokien kanssa. Sateinen puutarha. Se tuli monelle mieleen herukkaisesta tuoksusta.

Ensimmäisessä pruuvissa maistoimme kaksi kuohuvaa, joista toinen oli samppanja. Aloitimme Uudesta Seelannista. Vicarage Lane Bubbly Sauvignon Blanc Brut (12,99 €) on erittäin kuiva, hapokas, kypsän sitruksinen, karviaismainen, herukanlehtinen, runsas ja raikas. Pullossa on käytetty uudenlaista muovisuljinta, minkä avaaminen näytti tuottavan myös kouluttajallemme vaikeuksia. Viini oli väriltään erittäin hailakka ja tuoksu aromikas. Kuorittua raparperia, märkää ruohoa, passionhedelmää. Viini on erittäin hapokas ja sopii raikkaana ja piristävänä hyvin alkumaljaksi. Ruokasuosituksena ruokaisat salaatit ja muistutus siitä, että vuohenjuusto on Sauvingon Blancin kanssa klassinen yhdistelmä. Itse en viinistä juurikaan innostunut, kauppaan jää. Mielikuvaan vaikutti varmasti myös se, että tässä on käytetty valmistusmenetelmää, jossa kuplat on saatu aikaiseksi pumppaamalla sekaan hiilihappoa, aivan kuten virvoitusjuomissa. Näin saadaan aikaan viini, joka kuohuu, mutta jonka kuplat häviävät nopeasti lasiin kaatamisen jälkeen. Kuulostaa niin kovin keinotekoiselta. Olkoonkin, että viinissä on hiven "suomalaisväriä", koska toinen tilan omistajista on suomalainen Satu Lappalainen. Lisää tilan historiasta voit lukea täältä, klik. Ja eihän suomalaisuus tähän suinkaan lopu, etiketin on suunnitellut taiteilija Sirpa Ala-Lääkkölä. Aika paljon tuli tarinaa viinistä, josta siis en edes pitänyt :) Viini -lehti piti kolmen tähden verran (=laadukas ja hyvin tehty, edullinen ostos).

Sitten samppanjan pariin. Duval-Leroy Fleur de Champagne Premier Cru Brut (59,90 € / 1,5 l) ei saanut sekään minua innostumaan. Chardonnay ja Pinot Noir eli tyypilliset samppanjarypäleet. Erittäin kuiva, hapokas, kypsän sitruksinen, keltaluumuinen, kevyen paahteinen, hennon mineraalinen, vivahteikas. Kermainen, täyteläinen, elegantti. Minulle jäi tästä mieleen lähinnä hiivamainen tuoksu. Se tietysti on yksi samppanjan perusaromeista, mutta nyt se ei miellyttänyt. Magnumpullossa tuoksu on vielä tavallista voimakkaampi, intensiivinen. Ruokasuosituksena äyriäiset, kampasimpukat, kaikenlaiset muutkin simpukat, grilllatut katkaravut, vaaleat lihat, fasaani, mansikat (ilman kermavaahtoa). Ja onhan tämä jättipullo myös näyttävä lahja ja hinnaltaan varsin kohtuullinen. Viini -lehdeltä neljä tähteä (=harmoninen, laadultaan erinomainen). Ihmettelen, miksi en pitänyt? Ehkä vaan ne kampasimpukat puuttuivat.......

Vinkkinä kannattaa pitää mielessä, että puolikuiva kuohuviini on turvallinen vaihtoehto silloin, kun et ole aivan varma lahjansaajan tai vieraittesi makumieltymyksistä!

Toisessa pruuvissa maistoimme neljä hyvin erilaista viiniä. Roseeta, valkoista, punaista, kuivaa, makeaa.

Château Barthès Rosé 2015 (18,99 €) tulee Ranskan Provencesta, joka on maailman kuuluisin rosealue. Rypäleinä Mourvedre, Grenache ja Cinsault, suurinpiirtein tasaosuuksin. Kuiva, hapokas, herukkainen, metsämarjainen, mineraalinen, mausteinen, vivahteikas. Väri erittäin hailakas, lohenpunainen. Tuoksu oli hyvä, vivahteikas ja marjaisa, vadelmainen. Viinistä löytyi punaviinimäisiä piirteitä ja se kestääkin vähän kypsytystä, vaikka onkin parhaimmillaan tuoreena. Kuten roseet yleensäkin. Viinitilalla on julkkisstatus, koska omistaja  Monique Barthès on kuulemma menneiden vuosikymmenten supermalli. Tärkeä tieto tämäkin! Viini on selkeä ruokaviini vaikkapa grillatulle tai savustetulle kalalle. Itse en pitänyt viinistä lainkaan, vaikka se lasissa hieman paranikin. En ostaisi, mielestäni aivan liian kallis. Viini -lehti ei myöskään innostunut, antoi kaksi tähteä (=sopusuhtainen kokonaisuus) ja moitti hinnaltaan ryöstöksi. Se siitä.

Seuraava viinimme saapui Saksasta, Moselista. Grans-Fassian Catherina Riesling 2014 (17,90 €) on puolikuiva, erittäin hapokas, kypsän sitruksinen, aprikoosinen, viheromenainen, mausteinen, mineraalinen, vivahteikas. Lähes tuoksuton, kullankeltainen viini. Makeus tuntui, sokeria kuitenkin 15 grammaa litrassa. Vaikka makeutta oli näin ilman ruokaa vähän liikaakin, pidin viinistä siitä huolimatta. Viini tarvitseekin siis ruokaa ja tarjoilulämpötila pitäisi olla viileämpi, mitä meillä pruuvatessa oli. Ei siis mielestäni mikään seurusteluviini. Yllättäin suosituksena Munster-juusto, joka on lähestulkoon päässyt minulta unohtumaan! Lisäksi mainittiin vasikka, kookosriisi, hedelmäiset salaatit ja rasvaiset kalat. Grans-Fassianin tila on perustettu jo 1624 ja ohjaksissa on jo 12. sukupolvi. Viini -lehdeltä irtoaa neljä tähteä (=harmoninen, laadultaan erinomainen) sekä suositus seurusteluviiniksi, mutta hyvin viilennettynä!

Setin kolmas viini oli hivenen yllättäen punainen. Domaine Bousquet Ameri Single Vineyard 2011 (29,90 €) Argentiinan Mendozasta, Tupungaton alueelta. Malbec, Cabernet Sauvingnon, Syrah ja Merlot rypäleinä, 16 kuukautta ranskalaisissa tammitynnyreissä. Erittäin täyteläinen, tanniininen, tumman kirsikkainen, boysenmarjahilloinen, luumuinen, mausteinen, suklainen, tamminen, roteva luomuviini. Tiivis, intensiivinen väri. Mustapippurinen, rutkan täyteläinen, savuinen. Maku on tasapainoinen ja pitkä, mutta viini varmasti hyötyisi parin vuoden kellaroinnista. Grillatulle, mediumkypsennetylle lihalle. Mausteiselle lampaalle. Savuisuus ei haittaa. Viiniä oli dekantoitu 6 tuntia. Pidin juomasta erittäin paljon, mutta olisinko valmis maksamaan siitä kolmekymppiä? Viini -lehti täräyttää täydet viisi tähteä (=tyylikäs ja luonteikas huippuviini) ja suosittelee sitä avotulella valmistetuille tummille liharuuille.

Seuraavaksi sitten makeaa. Nivole Moscato d'Asti 2015 (10,98 €) Italian Piemontesta löytyy Alkon tilausvalikoimasta. Makea, erittäin hapokas, hedelmäinen, sitruksinen, aromikas. Vähän pirskahteleva, raikas. Aprikoosi, kukkakimppu. Hyvän mielen jälkiruokaviini. Hapokkuus taittaa makeutta, joten ei ihan makeimmille jälkiruuille. Juustokakkuviini. Rakastan jälkiruokaviinejä, joten sanomattakin selvää, että tässä kohdin piirrettiin muistiinpanoihin leveästi hymyilevää hymynaamaan. Tämä viini meni ostoslistalle niin että paukahti. Tai siis tilauslistalle. Viini -lehti antaa arvostelunsa vain Alkon normaalivalikoimasta löytyvistä viineistä eli tästä ei löydy.

Sitten loppuun vielä pari valkoista. Espanjalainen Terras Gauda O Rosal 2015 (18,74 €) on kuiva, hapokas, limettinen, viheromenainen, kevyen aprikoosinen, mineraalinen, ryhdikäs. Rypäleinä Albariño (70%), Loureiro ja Caiño Bianco, joka on lähes yksinomaan O Rosalin alueella viljeltävä, erittäin harvinainen vaalea lajike.Tämän viinin kohdalla käytiin periaatteellista keskustelua siitä, onko mineraalisuus petrolisuutta vaiko petrolisuus mineraalisuutta? Suurten kysymysten äärellä siis! Viini oli omintakeinen, mieleen tuli raa'at kivelliset hedelmät. Olin kirjoittanut, että ihan hyvänmakuinen, mutta että en pidä. Hmmm. Ruokaviini tämäkin, ruokaisat salaatiti, äyriäiset, paistetut ahvenet, savustetut katkaravut, tapakset. Rapupöytäviini. Viini -lehti on antanut tälle tuotteelle kolme tähteä (=laadukas ja hyvin tehty),  mutta moittii kalliiksi.

Viimeinen viinimme oli taattua saksalaista laatua. Schloss Schöneborn Hattenheim Riesling Alte Reben 2012 (44,90 € / 1,5 l) rajoitetun saatavuuden tuote Rheingaun alueelta, joka on yksi maailman tunnetuimpia viinialueita. Kuiva, hapokas, kypsän sitruksinen, kevyen aprikoosinen, hennon petrolinen, mineraalinen, yrttinen, rodukas. Intensiivisen hedelmäinen, hunajainen viini, joka ikääntyy tyylikkäästi vielä 3-4 vuotta. Intensiivisyys korostuu tässä oikeastaan kahdesta eri syystä. Ensinnäkin rypäleet on poimittu vähintään 30 vuotta vanhoista köynnöksistä (=alte reben) ja toisekseen magnumpullo tuo myös valkoviinin aromit paremmin esille. Tämä viini löytyy Alkon tilausvalikoimasta myös aivan normikokoisena (26,90 €). Normaalikokoinen pullo on luokiteltu pirteäksi ja hedelmäiseksi, kun taas magnumpullo löytyy katergoriasta vivahteikas ja ryhdikäs. Jo tämä kertoo olennaisen eron pullokoon vaikutuksesta.  Ruokasuosituksena ehdottomasti parsa ja myös loistava rapupöytäviini, joka kestää tillin aromit. Pidin erittäin paljon. Olin pitänyt tästä viinistä jo Saksan helmet -pruuvissa, josta voit lukea täältä, klik. Ja mikäli mietit näyttävää lahjaa tai juomapöydän katseenvangitsijaa, muista tämä 1,5 litran kaunokainen!

Siinä ne olivat, tämän kauden yhdeksän suositusta kesän nautiskeluhetkiin. Mielestäni tällä kerralla maisteltiin melko hinnakkaita viinejä, mikä on tietysti siinä mielessä kiva, että näitä ei välttämättä tulisi itse ostaneeksi. Varmuudella omalle hankintalistalle päätyi piemontelainen makea herkku. Ja ehkä myös ainokainen punaviini. Ehkä.

Kevään pruuvit olivat tässä. Alkusyksyyn on jo varattu kolmeen iltaan paikat, joten sitten taas jatketaan.

Taidetta Alkon pääkonttorilta, koulutustilan aulasta.