sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Pruuvi: Joulunajan viinit 2015


Joulu tulee joka vuosi, kuten myös Etiketti-klubin pruuvi joulunajan viineistä. Jutun vuoden takaisesta maistelusta ja myös tarinaa viinin ja jouluruuan yhdistämisestä löydät täältä, klik. Mutta nyt uusien juomien pariin. Kymmenen oli listalla, joten eikun hommiin!


Ilta aloitettiin samppanjalla. Tietenkin. Nicolas Feuillante Millésimé Chardonnay Brut 2006 (45,90 €) on erittäin kuiva, erittäin hapokas, kypsän sitruksinen, kevyen aprikoosinen, mineraalinen ja hennon briossinen. Helposti suositeltava, miellyttävä, tyylikäs, hapokas, pähkinäinen, juhlava, kypsytyskelpoinen. 100% Chardonnay, joka on samppanjarypäleistä se hinnakkain. Feuillante on kolmanneksi suurin samppanjatuottaja ja kyllä siellä homma osataan, sen verran muikeaa hymynaamaa tuli pruuvilistan reunaan piirreltyä. Viini-lehti antaa tälle samppanjalle täydet viisi tähteä (=tyylikäs huippuviini) ja kehuupa vielä edulliseksi ostokseksikin. Näihin kehuihin on helppo yhtyä.

Ensimmäinen pruuvi: valkoiset ja rosé

Jouluinen alkupalapöytä on perinteisesti hyvin kalavoittoinen. Oman haasteensa juomavalintaan tuovat sillit ja silakat sekä varsinkin rosolli. Rosollista todettiin, että sille ei vaan yksinkertaisesti sovi mikään viini. Varmoja valintoja ovat samppanja, cava, riesling, pinot blanc. Tai jos ohitetaan viinit, niin sitten makupari löytyy siidereistä tai lageroluista. Se kannattaa muistaa, että savustetun kalan kanssa älä valitse tammitettuja valkoviinejä, jotka sitten kuitenkin taas sopivat hyvin liha- ja maksapateille.


Ensimmäisenä maisteluun tuli Alkon tilausvalikoimasta löytyvä ja Saksan Rheingausta tuleva Domdechant Werner Hochheim Riesling Classic 2012 (16,98 €) Puolikuiva, hapokas, sitruksinen, kukkainen, aromikas. Vuosikerta on niin nuori, että rieslingille tyypillisiä petrolin vivahteita ei viinistä vielä löydy, vaan se on puhdaspiirteinen ja hedelmäinen. Kalkkikivivoittoinen maaperä tuo viiniin mineraalisuutta. Maussa on pyöreyttä, hedelmää, jälkimaku on pitkä ja makean hedelmäinen. Juhlava viini, joka on parhaimmillaan tarjottuna 4-5 asteisena eli erittäin kylmänä. Makean hedelmän ansiosta erittäin hyvä valinta joulun alkuruuille. Olipas hyvää! Paljastan jo nyt, että tämä oli ykköspruuvin parasta antia. Tilausvalikoiman viineistä ei löydy Viini -lehden arvosteluja.


Toinen valkoviini tuli Uudesta Seelannista. Sileni The Lodge Chardonnay 2013 (14,99 €) on kuiva, hapokas, kypsän sitruksinen, kevyen keltaluumuinen, paahteisen tamminen. 9 kk:n kypsytys ranskalaisessa tammessa, josta 25% uutta, tuo viiniin runsaan vaniljaisuuden ja paahteisuuden. Voimakas, täyteläinen ja tyylikäs viini. Ja vaikka viini on kuiva, niin jälkimaku on karkkinen ja makea. Alkoholipitoisuus on melko korkea 14% ja alkoholi korostuu viinin lämmetessä, joten tarjoa tämäkin melko viileänä. Sopii alkuruokapöydän liha- ja maksaruuille sekä on myös oiva kinkkuviini. Älä tarjoa tätä savukalan kanssa. Tuottajan mukaan viini säilyy oikein varastoituna 5-7 vuotta vuosikerrasta. Tärkeä tieto on myös se, että nimi Sileni tulee viininjumala Bacchuksen yhteydessä esiintyneistä antiikin taruhahmoista :) Viini -lehti antaa neljä tähteä (=harmoninen, laadultaan erinomainen ja edullinen ostos).


Sitten rosén pariin. Itsehän en roséviineistä juurikaan perusta, mutta tästä kirjoitin, että ei ole ihan mahdoton. Sehän kuulostaa jo suorastaan positiiviselta arvioinnilta! Ranskalainen Château d'Aqueria Tavel Rosé (14,54 €) Rhônen laaksosta on kuiva, hapokas, mansikkainen, kypsän karpaloinen, hennon yrttinen ja rodukas. Peräti seitsemän rypäleen sekoite. Punaviinimäinen, aavistus tanniinisuutta, yllättävän täyteläinen. Selkeästi ruokaviini, joka sopii joulun alkuruokien lisäksi myös valkohomejuustoille. Rosén pitää olla nuori, tuore ja jääkylmä. Viini -lehti antaa kolme tähteä (=laadukas ja hyvin tehty).



Toinen pruuvi: Punaiset

Seuraavaksi siirryimme maistamaan kolme punaviiniä ja keskustelemaan jouluisista pääruuista, kinkusta ja sen kavereista. Sääntö numero yksi, älä avaa huippupunaviiniä tässä vaiheessa jouluiltaa. Säästä se juustoille tai rauhaisaan meditaatiohetkeen takkatulen äärelle. Kinkulle ja kalkkunalle sopii parhaiten kevyet punaviinit tai laadukkaat, tammitetut valkoviinit.


Georges Duboeuf Moulin-á-Vent Fût de Chêne 2009 (18 €) Ranskan Bourgognesta löytyy Alkon tilausvalikoimasta. Keskitäyteläinen, tanniininen, marjainen, mausteinen, nahkainen. Tuoksu lupasi makua enemmän. En tästä juurikaan innostunut. Kouluttajan mielestä tämä on ruokaviini, jossa on hauskat hapot ja joka on hauska tuote. Tämän viinin kohdalla kaikki tuntui olevan hauskaa. Jäi fiilis, että hänkään ei tähän ihan vakavasti suhtautunut..... Viini kehittyi selkeästi lasissa ollessaan, joten juon, vaan en osta.


Italian Piemontesta tuleva Travaglini Gattinara 2010 (22,90 €) on 100% Nebbiolo. Keskitäyteläinen, tanniininen, hapokas, kirsikkainen, viikunainen, mausteinen, hennon nahkainen, rodukas. Riistalle, ankalle, roseeksi jätetylle lampaalle. Haalean ruskea väri paljastaa ikääntymisen. Tuottaja lupailee, että tämä 30 kuukautta tammessa kypsytetty viini kestää oikein säilytettynä 20-25, jopa 30 vuotta vuosikerrasta. Miten en nyt tästäkään oikein innostunut? Ainoa asia, mikä jäi mieleen, oli hassun muotoinen pullo. Viini -lehti on antanut vuosikerralle 2009 neljä tähteä (=harmoninen, laadultaan erinomainen, luonteikas).


Australialainen Yalumba Hand Picked Shiraz Viognier 2010 (27,90 €) sen sijaan veti suupieleni maireaan hymyyn. Kakkospruuvin voittaja on tässä! Erittäin täyteläinen, tanniininen, karhunvatukkahilloinen, tumman kirsikkainen, hennon eukalyptuksinen (tyypillistä australialaisviineille), mausteinen, tamminen, lämmin, pitkä. Upea, lähes musta väri. Ei missään nimessä minkään sinappikinkun ja lanttulooran kanssa, vaan niihin illan viimeisten hetkien nautiskeluun. Ehkä pala kovaa goudaa tai manchegoa vierelle. Ei ihminen jouluyönä muuta tarvitse. Tämän hankin itselleni pukinkonttiin! Viini -lehti antaa tälle tuotteelle neljä tähteä (=harmoninen, laadultaan erinomainen), mutta antavat miinusta liian kalliista hinnasta.

Kolmas pruuvi: Makeat

Joulun makeat jälkiruuat, ehkä luumukiisseliä lukuunottamatta, ovat kuin luotuja jälkiruokaviinien kumppaneiksi. Viini valitaan jälkiruuan pääruoka-aineen mukaan, täyteläisille ruuille täyteläistä viiniä. Täsmävinkkinä mainittiin Tokaji hedelmäkakkujen kanssa tarjottavaksi. Jälkiruokatyyppejä on neljä. 1) pakastetuille eli jäätelölle ja sorbeteille sopii kuohuvat juomat, asti gancia tai puolikuiva samppanja. 2) Suklaalle taasen punaviinirypäleistä tehdyt madeira tai portviini. 3) Vanilja (esim. paahtovanukas) ja Sauternes taas ovat klassinen pari. 4) Kuivatut hedelmät, marjat kaipaavat hapokasta viiniä.


Ensimmäisenä lasiin kaadettiin ranskalainen Chapoutier Banyuls Rimage 2013 (16,89 €). 100% Grenache. Tummanpunainen, makea, tanniininen, kirsikkainen, mustikkahilloinen, kevyen viikunainen, hennon kaakaoinen. Tiramisulle, kirsikkaisille jälkiruuille, sinihomejuustolle kirsikkahillon kera. Kaikki makeat viinit maistettiin yhdessä appelsiini-suklaakeksien kanssa ja tämä viini maistui paremmalta keksin kera. Hymynaama piirrettiin muistiinpanoihin. Viini -lehti antaa neljä tähteä (=harmoninen, laadultaan erinomainen) ja kehuu edulliseksi ostokseksi.


Portugalilainen Burmester LBV Porto 2009 (34,90 €) löytyy Alkon tilausvalikoimasta. Tummanpunainen, makea, pehmeä, mausteinen, aromikas, pitkä. Kertakaikkisen ihana juoma! Vaan ihanuudella on hintansa.... Tammessa kypsytettyä herkkua suositellaan erityisesti suklaan kanssa yhdistettäväksi.


Illan viimeinen viini tuli Italiasta. Pellegrino Marsala Superiore Riserva Oro (19,85 €) on kullankeltainen, makea, kuivahedelmäinen, aprikoosinen, pomeranssinen, kevyen viikunainen, mausteinen. Vähintään neljä vuotta tammessa kypsytetty, sherrymäisiä vivahteita omaava viini sopii hyvin juustoille: brie, valkohome, appenzeller. Viini -lehdeltä napsahtaa neljä tähteä (=harmoninen ja laadultaan erinomainen) sekä kehut edullisuudesta.


Olen suuri jälkiruokaviinien ystävä ja oikeastaan pidin näistä kaikista. Ehkä tuo portviini kuitenkin oli tässä setissä minulle se ykkönen. Herkullinen päätös illalle kaikenkaikkiaan.


Tässä vielä kimppakuva tilausvalikoiman viinien etiketeistä. Kaikki muut tuotekuvat ovat Alkon nettisivuilta.

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Retkipäivä äidin kanssa / Hämeenlinna - Tervakoski

Tiirinkosken Tehtaan seinää
Vietin marraskuista lomaviikkoa. Päätavoitteena oli keskittyä kotiin ja kodinhoitoon. Loppumattomaan raivaukseen ja kaikkeen siihen, mihin aika ei vaan yksinkertaisesti työviikkojen aikana riitä. Pyrin myös aina mahdollisuuksien mukaan sisällyttämään lomaviikkoihini retkipäivän äitini kanssa. Äiti on siinä mielessä kiitollinen retkikaveri, että tykkäämme melko samanlaisista asioista. Tai sitten äiti on vaan niin kohtelias, että ei kehtaa sanoa, ettei kaikenmaailman vanhan roinan tonginta jaksa kiinnostaa pätkän vertaa. Noh, saattaa olla niinkin. Nyt tongittiin sekä vanhaa että uutta. Ja ostoksissa olimme erittäin, ehkä jopa hämmentävän maltillisia. Kai meikäläistä jarrutti myös se, että kun on päivätolkulla pistänyt kotia järjestykseen ja tavaraa kiertoon, niin ostoskynnys on melko harkitseva ja korkea. Hyvä niin. Lähdimme sitten kohti Hämeenlinnaa.

Hämeenlinnassa, Kantolan alueella on parikin isoa ja kiinnostavaa kirpputoria. Sinne siis ensimmäiseksi.



Hämeenlinnan Suurkirpputori Keksikadulla on tajuttoman kokoinen kirppis. Tavaraa on laidasta laitaan, tavallisesta koti-irtaimistosta ja vaatteista antiikkiin. Ammattimyyjien pöydissä melko korkeakin hintataso, mutta aina voi tehdä löytöjä. Minä tein pari! Nuo kynttilälampetit maksoivat 9 euroa kappaleelta. Samanlaiset lampetit on äidilläni, ne ovat hänen vanhempiensa 30-luvun lopulla hankkimat. Löytämäni lampetit ovat koristekaiverruksia myöten aivan identtiset, mitä äidilläni ja täysin ehjät. Mielestäni tein onnistuneen ostoksen. Ja sitten tuo pieni raidallinen lasilautanen. Bongasin sen lautaspinon keskeltä ja maksoin kokonaisen euron. Samantyyppisesti koristeltuja lautasia minulla tai siis sivupersoonallani, Happyhamsterilla, on vinot pinot, eri kokoja ja muotoja. Yhdet näet kattauksessa tässä jutussani, klik, kampasimpukoiden tarjoilussa.


Toinen kirpputorikohde oli samalla alueella, Timon Tori, Kantolankadulla. Tämä kirppis saa erityismaininnan siisteydestään! Ja sieltä mukaani tarttui ylläoleva kannu, vaivaisella 7,80 €:n hinnalla. Nyt vielä etsintään saman sarjan vati, niin käsienpesupaikka mökille on ensi kesää varten valmis.



Vaikka äitini ei näillä kirppareilla ollut aikaisemmin käynyt, niin minulle ne olivat tuttuja paikkoja. Seuraavaksi lähdimmekin sitten tuntemattomille vesille ja ensimmäinen ennenkokemattomista kohteista oli Tiirinkosken Tehdas. Tehtaasta ei sanan varsinaisessa merkityksessä ole kyse, vaan lammastilan yhteydessä toimivasta sisustuspuodista. Ja kun lammastilalla ollaan, niin valikoimista löytyy merkkivaatteiden ja -sisustustavaroiden lisäksi ihanan pehmoisia lampaantaljoja ja villalankoja. Myös lihatuotteet kuuluvat valikoimiin aina aika ajoittain, tällä kertaa niitä ei kuitenkaan ollut tarjolla.






Kaunista, kaunista ja vielä kerran kaunista. Mikään räikeä väri ei pompannut silmille, kaikki tuotteet olivat mustaa, valkoista, harmaan eri sävyjä, ruskeaa, beigeä.




Tehtaalla on myös kahvila. Söimme siellä herkulliset vohvelit, minulla oli chorizovohveli ja äidillä suklaajäätelövohveli. Meillä on vähän eri käsitykset lounasruokailusta.....


Paikka on todellakin vierailun arvoinen. Kiersin myymälän ehkä noin neljään kertaan ja joka kerta silmiin osui jotain uutta. Naureskelin jo myyjälle, että en osaa lähteä täältä pois. Hän lohdutti minua kertoen rouvasta, joka oli viettänyt myymälässä neljä, siis NELJä tuntia. Ihan tähän emme mekään pystyneet! Ostoksina mukaan lähti kuvassa näkyvät lasipallot, á 6,20 €. Tolkku pysyi siis täälläkin!


Seuraavaksi matkamme suuntautui Tervakoskelle. Sieltä Kartanontieltä löytyy Lumottu Navetta.



Olin ällistynyt, eihän Tervakoski läheisyydestään huolimatta ole minulle mitenkään tuttu paikka, mutta en todellakaan ollut edes aavistanutkaan, että sieltä löytyy näin viehättävä pihapiiri. Voiko navetta olla näin kaunis? Ilmeisesti voi! Kyseessä on Tervakosken paperitehtaan entisen maatalousyksikön rakennukset Kartanonmäellä. Miljöö on yli 220 vuotta vanha.



Kynttiläpajan yrittäjäperhe asuu ja työskentelee tässä vanhassa navetassa, jonka tienpuoleisessa päädyssä on pikkuruinen puoti. Kesäaikaan pihapiirissä toimii myös TalliCafé. Sinne on todellakin tehtävä retki ensi kesänä. Puodin kynttilätarjonta oli hyvin ajankohtainen, joten mukaan ostimme keramiikkalipulla koristeltuja itsenäisyyspäivän kynttilöitä. Puoti onkin auki vain marras-joulukuussa, tarkemmat aukioloajat löytyvät facebookista.


Ja minä, huonona tulien sytyttäjänä, ostin myös pari pussillista sytykkeitä. Pussissa 20 kpl ja hinta 2 €. Näille on kyllä käyttöä tulevan talven aikana, kun kakluunissa polttelen tulia.

Että semmoinen retkipäivä tällä kertaa. Jälleen kerran tuli todistettua se, että merta edemmäs kalaan ei tarvitse lähteä. Lähiseuduilta löytyy vaikka mitä mielenkiintoista, kunhan vaan pitää silmät ja korvat auki.

lauantai 21. marraskuuta 2015

Iltapalaleivät - tonnikalaa ja avokadoa

Kappas vaan, jo toinen peräkkäinen reseptikokeilu Hella&Houkutus -blogista! Edellisen eli soija-hunajabroilerin löydät täältä, klik. Lomaviikon teemana kun on ollut tavararaivauksen lisäksi myös ruokavarastojen läpikäyminen, niin osuipa kaapista käteeni tonnikalapurkki. Ostan tonnikalaa todella harvoin, eikä ole minkäänmoista muistikuvaa, että mitä varten tämä nimenomainen purtilo oli hankittu. Mutta nyt siitä hankkiuduttiin eroon.


Tonnikala-avokadoleivät

4 viipaletta vaaleaa leipää
voita
1 prk tonnikalaa
1-2 rkl majoneesia
pala kurkkua
1 avokado
mustapippurirouhetta
babypinaattia
savujuustoa


Sekoita kulhossa tonnikala, majoneesi ja pieneksi pilkottu kurkku. Mausta mustapippurilla. Puolita avokado ja viipaloi puolikkaista toinen.


Kokoa leivät laittamalla pohjalle ensin tonnikalatahnaa, sitten avokadoviipaleita, pinaattia ja päällimmäiseksi muutama juustoviipale.


Kuumenna paistinpannu ja paista leivät voissa molemmin puolin kauniin ruskeaksi. Jotta juusto sulaisi paremmin, voit laittaa leipien päälle vaikka lautasen painoksi.


Tein kaksi leipää eli käytin neljä viipaletta, tonnikalaa jäi vielä aamiaisleipiinkin. Samoin toinen puolikas avokadosta. Hyvää oli, juuri sopiva iltapala siihen hetkeen, kun ei jaksa varsinaisesti kokkailla.




perjantai 20. marraskuuta 2015

Ruokavarastojen raivausruokaa

Yksi lomaviikon projekteista oli käydä mahdollisimman vähän kaupassa ja sen sijaan käyttää olemassaolevia varastoja. Ja niitä varastojahan riittää.....

REKO-torilta olin hankkinut rasiallisen L'uomun Nokan Juhlasuikaleita, ne olivat päätyneet pakkaseen, joten nyt oli niiden aika tulla käytetyksi. Aivan sitten sattumalta osui silmiini Hella&Houkutus -blogin soija-hunajabroileri -resepti. Kaikkia reseptin aineksia vielä sattui löytymään keittiön kaappien kätköistä. Resepti oli tehty 800 grammalle broilerin reisipaloja, joten kun itselläni oli 250 grammaa suikaletta, niin himppasen jouduin soveltamaan. Tässä kuitenkin alkuperäinen ohje.


Soija-hunajabroileri

1 pkt broilerin luullisia reisipaloja (Jyväbroilerin pakkauskoko 800 g)
½ dl hunajaa
3 rkl soijaa
1 rkl rypsiöljyä
1 rkl valkoviinietikkaa
1 rkl seesamiöljyä
4 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 tl tuoretta inkivääriä raastettuna
½ tl rouhittua mustapippuria
seesaminsiemeniä
lehtipersiljaa


Ota lihat huoneenlämpöön puolisen tuntia ennen valmistusta. Sekoita yhteen hunaja, soija, öljyt, etikka, valkosipuli, inkivääri ja mustapippuri.

Ruskista lihat pannulla ja siirrä ne foliolla vuorattuun uunivuokaan ja kaada hunaja-soijaseos päälle. Paista reisipaloja 200 asteisessa uunissa noin 35 min ja jos pinta ruskistuu liikaa, peitä lihat foliolla. Nosta kypsät broilerin palat tarjoiluastiaan, anna levähtää hetki ja valele pintaan vielä vuoan pohjalle jäänyttä kastiketta, koristele seesaminsiemenillä ja lehtipersiljalla.


Ja sitten soveltamaan. Kastikeohjeesta tein noin kolmanneksen. Sitten paistoin suikaleisiin pinnat pannulla ja jatkoin paistamista uunissa ehkä noin vartin verran. Suikaleet ovat kuitenkin niin paljon reisipaloja ohuempia, että jo siinä ajassa menivät ehkä hivenen kuiviksi, mutta en antanut sen häiritä, koska maku oli taivaallinen. Kastikkeessa oli kaikkia mahdollisia suosikkiaineksiani.


Lisukkeeksi oli suositeltu kookosriisiä, joka varmasti olisi sopinut makumaailmaan täydellisesti. Mutta kun minulla oli tämä kaappien tyhjennys meneillään, niin kaivoin sitten esiin pussillisen Scottin parmesaanirisottoa. Juu-u, valmisrisottoa, ymmärrän kyllä hävetä! Viimeinen käyttöpäivä olikin sitten ollut jo 8/2014 ja ajattelin ihan piruuttani kokeilla, että haittaako tämmöinen "pieni" vuoden ja kolmen kuukauden ylitys mitään. No ei haitannut, syödyksi tuli, enkä oikein usko, että maku oli tässä mitenkään muuttunut. Jatkossa kuitenkin teen risottoni itse.

Kun kurkkaat kuvat alkuperäisohjeen yhteydestä, niin "hivenen" erilaiselta näyttää. Reisipaloja kun kypsennetään paljon pidempään, niin hunaja-soijakuorrute ikäänkuin palaa lihaan kiinni ja näin muodostuu herkulliselta näyttävä ja varmaan myös maistuva pinta. Maussa ei ollut omassa versiossanikaan moitteen sijaa, mutta taidanpa tehdä L'Uomu Nokasta uuden tilaukset ja tilata vaikkapa Juoksujalkoja :)

torstai 19. marraskuuta 2015

Viinin ja ruuan liitto


Kaikki sai alkunsa siitä, että sisarellani oli kaksi viini-ihanuutta, jotka hän halusi jakaa kanssani, mutta sillä ehdolla, että minä hoidan kokkauspuolen. No sehän kyllä onnistuu! Huolella vaan asiaa miettimään ja suunnittelemaan.


Ayalan samppanjan hän oli saanut kesällä syntymäpäivälahjaksi. Häveliäisyyssyistä jätän mainitsematta, että minkänumeroinen syntymäpäivä oli kyseessä.....


Ja Trapichen Malbecin hän oli hankkinut jo viime joulun alla. Itse pistin pöytään ensimmäisessä kuvassa näkyvän Coma Vellan. Viinien osalta meillä oli siis niin sanotusti kovat piipussa! Viineistä kerron myöhemmin enemmän. Ensin ruokien pariin.


Homma oli jälleen kerran lähteä tyystin käsistä. Eteeni osui niin paljon niin ihania ruokia, joita olisin halunnut kokeilla. Selvää oli se, että samppanjan kanssa oli oltava jotain, joka on yhtä hienostunutta, mitä tarjolla oleva juoma. Siis kampasimpukoita. Ja punaviinit olivat molemmat todellisia lihaviinejä, joten niille päädyin valmistamaan karitsaa. Mutta ensin vähän pientä alkupalanaposteltavaa, ennen varsinaiseen illallispöytään siirtymistä.

Kotijuustotikut ja harissa-dippi
4-6 annosta

1 pkt (250 g) kotijuustoa
½ dl vehnäjauhoja
1 muna
½ dl korppujauhoja

Harissa-dippi
2 dl kreikkalaista jogurttia
½ tl suolaa
ripaus mustapippuria
1 tl harissa-tahnaa
1/4 tl Dijon-sinappia

Tehdään ensin dippi. Sekoitetaan ainekset keskenään ja siirretään jääkaappiin maustumaan. Kreikkalainen jogurtti vaihtui turkkilaiseen, sillä ei liene suurta merkitystä. Harissaa laitoin vähemmän ja sinappia enemmän.


Juusto leikataan tangoiksi ja leivitetään. Vehnäjauhot, kananmuna, korppujauhot. Siinä järjestyksessä.


Sitten paistetaan reilussa rypsiöljyssä keskilämmöllä, kunnes ovat kauniin värisiä. Valutellaan talouspaperilla ja tarjoillaan dipin kera.


Juustotikut näyttivät kalapuikoilta, eivätkä maistuneet miltään. Tyly tuomio! Mahdollista seuraavaa kertaa varten pitää muistaa pari juttua. Korppujauhoseos kannattaa myös maustaa, nythän siinä ei ollut mitään. Ja kalajuustopuikot/tikut kannattaa tehdä ohuemmiksi sekä paistaa vielä pidempään, vielä ruskeimmiksi ja vielä rapeimmiksi. Mustapippurirouhetta nyt ripoteltiin valmiiden päälle, niin johan alkoivat maistumaan!

Kampasimpukoita (chablis´lle)
4 annosta

1,5 dl pankojauhoja
2 rkl voisulaa
2 tl oliiviöljyä
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
2 rkl hienoksi raastettua parmesaania
n. 1 tl sormisuolaa
mustapippuria myllystä
2 rkl hienonnettua lehtipersiljaa
12 isoa kampasimpukkaa
sitruuna- ja limelohkoja

Pakastetut kampasimpukat otin jo hyvissä ajoin aamupäivästä pyyheliinan päälle rauhassa sulamaan. Nestettä tulee todella paljon, joten pyyheliina on talouspaperia parempi vaihtoehto.


Yhdistä pankojauhot, voisula, öljy ja valkosipuli. Lisää juustoraaste. Mausta oman maun mukaan suolalla, pippurilla ja lehtipersiljalla.


Painele kampasimpukat kuiviksi vielä talouspaperilla. Mausta kevyesti suolalla ja pippurilla. Pyörittele simpukat pankojauhoseoksessa.


Laita simpukat uunivuokaan ja loppu jauhoseos päälle. Paista 200 asteisessa uunissa noin 10 minuuttia. Tarjoa sitruslohkojen kanssa.


Tämä kuva korjannee myös sitä käsitystä, että ei me suinkaan siskon kanssa kahdestaan tätä settiä vedelty :)


Juomaksi nautittu Ayalan samppanja sopi simpukoille täydellisesti. Ja siis muutenkin tämä ruoka oli taivaallista ja täydellistä ja vaikka mitä. Pankojauhokuorrutteen rapeus yhdistettynä kampasimpukoiden hienostuneeseen pehmeyteen nyt vaan oli jotain aivan uskomatonta. Tätä kannattaa ehdottomasti kokeilla, ruoka on näyttävä ja vähän jopa erikoinen, mutta äärimmäisen helppo valmistaa. Et pysty sitä mokaamaan, et mitenkään.


Toisena alkuruokana tarjosin keittoa. Sienicappuccinoa, jonka ohjeen löydät täältä, klik. Tällä kertaa mustatorvisienistä. Ruotsalaisista sellaisista, kiitos surkean sienisyksyn, ainekset haettiin Stockmannin Herkusta, eikä tutuista sienimetsistä. Alkuperäisohjeesta poikkesin sen verran, että salottisipuli vaihtui tavalliseen, tuore rakuuna kuivattuun ja koristelun ruohosipuli timjamiin. Myöskään sherryä minulla ei ollut, joten kun kaapista löytyi marsalaviinin jämät, niin lurautin siitä osan keittoon ja loput tarjosin vieraille keiton kera.


Nämä viinikaverukset avasin jo aamupäivällä hengittelemään ja avautumaan. Malbec päätyi karahviin, Coma Vella hengitteli ihan vaan pullossa. Coma Vellan korkki meni avatessa ihan muhjuksi ja jo pelkäsin, että miten on viinin laita. Ei huolta, se(kin) olin täydellisessä kunnossa.


Tarjolla oli siis karitsankyljyksiä tai karetta, tunnetaan molemmilla nimillä. Valmiiksi yrttimarinoituja. Niiden lisukkeet olivat hyvin kaalipainotteisia. Kukkakaalimuusia ja hunajavoissa paistettuja ruusukaaleja. Kukkakaalimuusin ohjeen löydät täältä, klik. Muusi muuten aavistuksen verran kärähti kattilassa, mutta itseasiassa se ei haitannut lainkaan, vaan ruokaa tuli mukavan paahteinen väri ja maku. Onni onnettomuudessa.


Stockmannin Herkussa oli ruusukaalia kahdessa eri värissä. Vihreinä ja hauskan violetteina. Hunajavoissa paistettujen ruusukaalien ohjeen löydät täältä, klik.


Uutena juttuna kokeilin pekoniin kiedottuja papuja. Ei vaan nyt ole taas aavistustakaan, että mitä papuja nämä oikein olivat nimeltään....

Papu-pekoninyytit

ohuita papuja
suolaa
paketti pekonia
valkosipulia
valkoviinietikkaa
pippuria


Keitä papuja suolalla maustetussa vedessä viitisen minuuttia. Valuta ja jäähdytä. Sekoita papujen joukkoon luraus valkoviinietikkaa, murskattua valkosipulia, pippuria. Ja ihan nyt mitä vaan mausteita haluat. Sekoita ja laita kylmään tekeytymään. Ota 8-10 papua ja kieritä pekonisiivu ympärille. Paista 200 asteisessa uunissa 20 minuuttia.


Paista karitsan kyljyksiä pannulla noin kolmisen minuuttia molemmin puolin. Parhaimman pinnan saat valurautapannulla.


Tässä annos koottuna. Tein myös punaviinikastikkeen, mutta siitä tuli niin liru litku, että en viitsi edes ohjetta kirjoittaa. Annos olisi pärjännyt hyvin myös ilman sitä.


Jälkiruoka oli myös ennenkokematon uusi tuttavuus. Äärimmäisen helppo ja herkullinen. Lisähaasteen otin siitä, että en ostanut valmista kinuskikastiketta, vaan tein sen itse. Se oli lähes yhtä helppoa, mitä on valmispurkin kaupasta haku.

Banoffee-jälkkäri
4 annosta

2 dl vispikermaa
1 rkl tomusokeria
2 banaania
8 digestivekeksiä
2 dl kinuskikastiketta
1 rkl kaakaojauhetta

Vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita tomusokeri vaahdon joukkoon. Murustele annoslasien pohjalle keksiä, laita päälle banaaniviipaleita ja kinuskikastiketta. Sitten nokare kermavaahtoa ja uudelleen keksi-banaani-kinuskikastike -kerros. Ja vielä vähän kermavaahtoa. Koristele annokset siivilöimällä pinnalle hieman kaakaojauhetta. Sanottiin, että pitää antaa maustua jääkaapissa 10 minuuttia. Emme malttaneet. Järisyttävän hyvää!

Vinkki: vaihda digestivekeksit piparkakkuihin, niin saat täydellisen jälkiruuan jouluaterialle!


Kinuskikastike

2 dl sokeria
2 dl kuohukermaa
1 rkl voita


Sulata ja ruskista sokeri kattilassa. Lisää kerma. Anna kiehua hiljalleen (ja sekoita kokoajan aivan herpaantumatta) noin 8 minuuttia. Sekoita lopuksi voi kastikkeen joukkoon. Ja siinähän se oli. Helppoa kuin mikä.



Viinit

Sitten käydään läpi illan aikana nautitut viinit. Sisareni kanssa maksimoitiin viininautinnot käyttämällä sekä Riedelin rypälekohtaisia laseja että Lehman Glassin samppanjalaseja. Ikävä kyllä näitä erikoislaseja riitti vain meille kahdelle, mutta eivät nyt muutkaan mistään maitolaseista joutuneet juomiaan siemailemaan :)


Ayala Cuvée Perle d'Ayala Millésimé Brut 2006, sisareni syntymäpäivälahja, löytyy Alkon valikoimista. Erittäin kuiva, hapokas, kypsän sitruksinen, kevyen aprikoosinen, mineraalinen, briossinen, hennon mausteinen ja moniulotteinen huipputuote Grand Cru -luokitelluilta tarhoilta Aÿn kunnasta Champagnesta. Sukujuuriltaan espanjalainen Edmond de Ayala perusti samppanjatalonsa vuonna 1860 ja vuodesta 2005 talo on kuulunut Bollingerin samppanjaperheen omistukseen. (Miksi muuten minä en kuulu mihinkään samppanjaperheeseen? Miksi?)

Paahteisuus, briossimaisuus, oli niin selkeä, että kaikki erottivat sen helposti. Hienostunut ja moniulotteinen, aivan kuten odottaa saattoikin. Mineraalisuutensa vuoksi nappivalinta kampasimpukoille. Viini -lehti on antanut täydet viisi tähteä (=tyylikäs huippuviini). Nyt on helppo olla samaa mieltä!


Korrell Riesling vom Tonmergel 2014 (13,93 €) tulee Saksasta, Nahen alueelta. Korrellin perheyritys on perustettu 1832 ja kuudes sukupolvi on nyt sitä vetämässä. Nahe on muutenkin alue, joka kannattaa pitää mielessä, olen törmännyt muihinkin mainioihin tuotteisiin juuri sieltä. Tämä viini on kuiva, erittäin hapokas, kypsän sitruksinen, keltaluumuinen, mineraalinen, kevyen kukkainen, hennon petrolinen ja tyylikäs. Viini -lehti antaa hienot neljä tähteä (=harmoninen, laadultaan erinomainen) ja kehuu edulliseksi ostokseksi. Viini -lehti antaa tähän mielenkiintoisen täsmäreseptin, paistettua kampasimpukkaa vuohenjuusto-kukkakaalipyreellä. Eli meilläkin tämä viini olisi sopinut myös kampasimpukoille, mutta koska Riesling on todellinen moniottelija, joka sopii lähes ruualle kuin ruualle, niin mainiosti se kävi myös sienicappuccinon kera.


Sitten siirrytään karitsan kavereihin, joista toinen oli sisareni tuoma argentiinalainen herkku. Trapiche Finca Suarez Lastra Malbec 2010 (29,90 €) on erittäin täyteläinen, tanniininen, mustikkainen, karhunvatukkainen, tumman kirsikkainen, mausteinen, hennon kukkainen, tamminen, roteva ja pitkä. Käsin poimituista rypäleistä valmistettua viiniä on kypsytetty 18 kuukautta ranskalaisissa tammitynnyreissä ja sen jälkeen vielä 12 kuukautta pullossa. Tuottajan mukaan viini säilyy oikein säilytettynä 15-20 vuotta vuosikerrasta. Kokemusta varmastikin on, sillä Trapiche on perustettu jo 1883 Mendozaan, Andien juureen. Viini -lehti on antanut tälle täydet viisi tähteä (=tyylikäs huippuviini) ja täsmäreseptinä sieltä annetaan kokeilemisen arvoinen naudan sisäfilee korvasienimuhennoksella. Nam.


Oma panokseni karitsalle oli viini, jonka olin saanut joululahjaksi sisareltani jo 2-3 vuotta sitten. Coma Vella (31,90 €) on täyteläinen, tanniininen, boysenmarjainen, kevyen viikunainen, mausteinen, tamminen ja lämmin. Linkin takaa löytyy tällä hetkellä myynnissä oleva vuosikerta 2007, meidän laseissamme oli vuosikerta 2006. Coma Vella tulee Espanjan Kataloniasta, Prioratin alueelta. Rypäleet poimitaan käsin ja viini kypsyy ensin 12 kuukautta uusissa ranskalaisissa tammitynnyreissä ja vielä vähintään 2 vuotta pulloissa. Viini on peräti kuuden rypäleen sekoite: Garnacha Peluda, Garnacha País, Cabernet Sauvignon, Cariñena, Syrah ja Merlot. Viini -lehti antaa juomalle täytet viisi tähteä (=tyylikäs ja luonteikas huippuviini). Hauska yhteensattuma oli se, että muutama viikko sitten olin Etiketti-klubin pruuvissa maistelemassa Pohjois-Espanjan viinejä ja tämä oli tarjolla myös siellä. Lisää Espanja-pruuvista voit lukea täältä, klik.

Molemmat viinit avasin siis jo tunteja ennen illallaista. Malbec avautui karahvissa ja Coma Vella pullossa. Molemmat viinit olivat aivan huippuja ja sopivat yrttiselle karitsalle erinomaisesti. Emme pystyneet sanomaan, kumpi olisi ollut parempi valinta. Ja koska emme ole mitään loppasuita, niin sain vielä maistella molempia sunnuntai-illan rauhassakin. Ilman ruokaa tosin, ihan vaan meditaatiomielessä. Toimii myös siinä!


Jälkiruokaviinin kaivelin kaappini kätköistä. Australialaisen Yalumban upea makea viini 10 vuoden takaa. Kaikki olennainen informaatio näkyy etiketistä, Suomesta tätä ei ole saatavilla, ei löytynyt edes maahantuojatietoja. Kansainvälisiltä viiniarvostelusivuilta löysin tiedon, että suositellaan nautittavaksi 2007-2017. Eli olimme juuri sopivaan aikaan liikkeellä :) Hyvin viilennettynä tämä persikkainen ja appelsiininkuorinen juoma olisi käynyt jälkiruuasta ihan yksinkin. Nyt makeaa makealle.

Ja jotta elämän realiteetit eivät unohtuisi tämän yltäkylläisen nautiskelun jälkeen, niin laitanpa pari dagen efter -tunnelmakuvaa kodista, jossa tiskikone ei välitä aina toimia kuin satunnaisesti...... Nyt tänään, kun tätä juttua kirjoitan, on uusi kone juuri toimitettu ja paikoilleen asennettu. Oi onnea!