tiistai 28. helmikuuta 2017

FoodLoversien bliniretki Tampereelle. Nääs.


FoodLovers reissasi edellisen kerran Tallinnassa, klik ja nyt päädyimme Tampereelle blinien houkuttelemana. Alunperin ajatuksena oli mennä Näsinneulaan, mutta kysyessäni blineistä, kertoivat niitä olevan tarjolla vain yhtenä alkuruokaversiona. Ei siis mitään blinien ympärille rakennettua menua. Ehkä pääsen Näsinneulaan jollain muulla retkellä, sillä hyvä ruoka yhdistettynä huikeisiin näkymiin kyllä houkuttaisi.  Sen sijaan suuntasimme Tillikkaan, jossa pari vuotta sitten nautin varsin maukkaan blinilounaan ja jossa paraikaa oli käynnissä oikein bliniviikot. Siispä sinne.



Tillikka on yksi Tampereen perinteisimmistä ravintoloista ja sijaintinsa puolesta tuttu varmasti lähes kaikille kaupungissa vierailleille. Tillikan tiloissa on ollut ravintolatoimintaa jo vuodesta 1912 alkaen ja nimikin on pysynyt samana yli 50-vuotta.



Pitkät perinteet huokuvat myös ravintolan sisustuksesta, siellä on miellyttävä vanhanajan tunnelma.


À la carte menu oli esillä vähän arkisesti, mielestäni tänne kuuluisi myös nahkakantiset menut, mutta näin nyt olivat päättäneet asian paperilla esittää. Menun reunoja koristi kokoelma vanhoja hauskoja mainoksia. Kiva idea!



Bliniviikkojen listalta valitsimme liikuttavan yksimielisesti annoksen, jossa blinin lisukkeina oli punasipulin ja smetanan lisäksi presidentinkaviaaria, lohitartaria ja katkarapuskagenia (24 €). Otimme ekstrana myös ylihintaisen nokareen mateenmätiä (10 €). Annoksessa mainittiin myös olevan suolakurkkua, mutta nyt vasta tajusin, että eipä ollutkaan. Presidentinkaviaari oli herkullista kylmäsavustettua kirjolohenmätiä. Blini oli pinnaltaan ihanan rapea ja maukas, mutta nyt kun tätä kuvaa katselen, niin kyllähän nuo lisukkeet melko vaatimattoman näköisiä ovat. Lohitartaria varsinkin olisi voitu annostella hivenen runsaammalla kädellä. Hinnoissa oli kyllä tapahtunut melkoinen pompsahdus, sillä kun kaksi vuotta sitten blini kahdella mädillä maksoi 12 €, niin nyt blini yhdellä mädillä, mädistä vähän riippuen maksoi 15-18 euroa.

Alkuun otimme lasilliset samppanjaa. Ihmettelimme myöhemmin, että minkä ihmeen takia emme saaneet suutamme auki ja palauttaneet juomiamme. Juomassa ei ollut kuplan kuplaa ja maku oli kaikenkaikkiaan väljähtänyttä ja tarjoilulämpötila liian lämmin. Hintaa kyllä oli läiskäisty lasilliselle huimat 14,90 € / 12 cl. Besserat de Bellofon Grande Tradition Brut, kuiva, raikas, aavistuksen hedelmäinen ja hunajainen. Hunajan maistoimme, mutta muuten vain heitimme juoman mahdollisimman pian menemään. Siis kurkusta alas, emmekä valittaneet. Voi meitä!


Blinien kanssa suositeltu valkoviini sen sijaan oli erinomaista. Se oli itseasiassa ateriamme paras osuus. Wiltinger Scharzberg Riesling Trocken Saksan Moselista (40 € / plo) oli kuiva, erittäin hapokas, viheromenainen, greippinen, limettinen ja mausteinen. Kerrassaan oiva makupari blinien kanssa. Viini ei ole Alkon valikoimissa.

Sen verran toivoisin, että ne halvimmat ravintolalasit jo viimein vaihdettaisiin, jos ei ihan Riedeleihin, niin edes hivenen laadukkaampiin. Esimerkiksi samppanjaa ei olisi juurikaan arkisimmista laseista voinut tarjota. Kuohuviinien tarkoitus on kuplillaan ylevöittää juhlavaa hetkeä ja siinä lasilla on suuri merkitys. Ai niin, mutta kun ei ollut niitä kupliakaan......

Kokonaisuutena tämä blinihetki oli kallis. Alkusamppanja, bliniannos ja neljännes viinipullosta maksoi peräti lähemmäs 60 euroa.

En oikein osaa yksilöidä, miksi tunnelma ei tällä kerralla napannut, emmekä  oikein viihtyneet Tillikassa. Olo oli kaikkinensa väljähtäneen samppanjan oloinen, joten jälkiruuat päätimmekin nauttia Champagne Bar Santéssa.....


Santéssa ei mikään ole väljähtynyttä! Palvelu ja tuotteet ovat ensiluokkaisia, on todella aistittavissa miten viehättävä omistajatar intohimolla ja suurella sydämellä liiketoimintaansa harjoittaa. Jokainen asiakas otetaan lämpimästi vastaan ja viinikaapin kätköistä suositellaan herkkua herkun jälkeen. Valitan kuvien hämäryyttä, sillä pöytämme oli ravintolan takaosassa ja siellä valaistus oli hyvin tunnelmallista.


Ja siis se palvelu! En voi olla mainitsematta sitä uudelleen ja uudelleen. Missään muualla emme ole saaneet  "keittiöntervehdyksenä" ylimääräisiä viinitilkkoja :) Viinilasisto on tyylikäs ja laadukas (Riedel), pienet makeat viinien seurana vievät kielen. Ja senkin kuulimme, että JOS haluaisimme siirtyä taksilla rautatieasemalle, niin ainoastaan mustat mersut kyyditsevät heidän asiakkaitaan. Viimeisen päälle hiottu meininki. Jälleen kerran omat yrittäjähaaveet pienestä viinibaarista heräsivät henkiin. Sen perustamista kun on useammankin kerran yhdessä suunniteltu. Asustamme vain väkiluvultaan niin pienessä kaupungissa, että asiakkaita tuskin riittäisi ja loppupeleissä joutuisimme juomaan itse omat varastomme. Että se siitä.......


Samppanjabaarissa nautitaan samppanjaa. Ensin. Tampereen Viinitukun maahantuoma Paul Dangin'in Champagne Dangin Carte Blanche (13,80 € lasillinen) on 100% Chardonnay ja yllättävästi tutun tumman pullon sijaan se onkin kirkkaassa pullossa. Dosage 7 g eli lisättyä sokeria tuon verran litrassa, joten kyseessä ei ole aivan rutikuiva juoma. Maahantuojan sivuilla kerrotaan tuotteen tuoksun olevan hieman kehittynyt, mineraalisen raikas ja hedelmäinen, mausteena ruohoisia yrttejä ja greippiä. Maku puolestaan on hedelmäinen, mineraalinen ja hieman sitruunainen, mukana yrttejä ja trooppista hedelmää, miellyttävän raikas mousse, maukas ja pitkä jälkimaku. Pidimme tästä uudesta tuttavuudesta erittäin paljon! Ainutlaatuisen ja pitkän historian omaavasta samppanjatalosta voit lukea lisää maahantuojan sivuilta, klik.


Santén kaapeista löytyy myös loistavia punaviinejä. Maistoimme niistä kahta. Ensimmäisenä samettisen pehmeä argentiinalainen Vistalba Corte C (9,50 € lasillinen).  Päärypäleenä Malbec, lisättynä pienellä osuudella Cabernet Sauvignon'ia. Mikä silkkinen pehmeys täyttikään suun! Aivan täydellinen viini sekä punaisille liharuuille, että fiilistelyyn ystävien kanssa tai meditaatiohetkiin takkatulen äärellä. Iso peukku! Alkosta tätä herkkua et löydä, mutta nimi kannattaa ehdottomasti painaa mieleen. Maahantuojan sivuilta voit lukea tuottajasta lisää, klik.


Toinen punainen, jota maistoimme, tuli Italiasta. Räväkän etiketin takaa löytyy tuottaja Winepunk eli Marco G. Zanetti, viinimaailman punkkari, joka ideologiansa mukaisella asenteella tuottaa viinejä Euroopan huippualueilla. Saksan Moselissa, Ranskan Languedocissa sekä Italian Venetossa ja Toscanassa. Tämä Mouth Bomb (9,50 € lasillinen) tulee Toscanasta ja kyseessä on neljän rypäleen (Sangiovese, Syrah, Cabernet Franc ja Merlot) sekoite. Itse en kuulu Sangiovesen ystäviin, mutta rypäle toimi sekoitteen osana kyllä hyvin. Mutta kyllähän Argentiina tämän maaottelun vei ihan 1-0. Tosin on myönnettävä, että tässä kohdin kotiinpaluujunan lähtö jo läheni uhkaavasti, eikä viini ehkä saanut meiltä tarvitsemaansa aikaa. Ehdottomasti tämä(kin) on maistettava tilaisuuden tullen uudelleen. Ajan kanssa.

Bliniretken yhteenvetona sanoisin, että ei ole Helsingin Lasipalatsin blinien voittanutta. Lasipalatsi on ollut nyt remontissa kaksi blinikautta, mutta täältä voit lukea käynnistäni kahden vuoden takaa, klik. Tilinpäätösillallista on Helsingissä vietetty blinien parissa myös Salutorgetissa, klik, sekä Saslikissa, klik.


Junalla, perhevaunussa matkustaen, kotiin ihmisten aikoihin ja vielä pikapiipahdus kotikaupungin RaideYx -pubissa. Kuppilan viimeinen Ayala ja maljat onnistuneelle kerhoretkelle. Samppanja antaa mielikuvitukselle siivet, joten FoodLoversien kesäretkisuunnitelmat ovat niin lennokkaat, että enpä arvaa niitä vielä paljastaa.......

Jos tunnet minut ja haluat FoodLovers -kerhoon mukaan, niin laitahan viestiä :) Loppuun vielä vähän valokuvia aurinkoiselta lauantaipäivältä.







sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Oodi ystävyydelle


Ystävämme sairastui vakavasti viime kesänä ja me kaverukset kokosimme voimamme tukeaksemme sekä häntä, että myös vähän toisiamme. Nyt akuutti vaihe hoitoineen on onnellisesti ohi ja ystävämme palannut jo töidenkin pariin takaisin, mutta halusimme vielä järjestää hänelle yllätyspäivän hemmotteluineen, hyvine ruokineen ja viineineen.

Oma kotini on vesivahingon vuoksi totaalisessa kaaoksessa, keittiö ja kirjastohuone purettuna. Tämä rumba on verottanut niin henkistä, kuin fyysistäkin jaksamistani, joten tapahtui niin harvinainen asia, että minulla ei ollut osaa eikä arpaa illallisen suunnittelussa. En paikalle mennessäni edes tiennyt, mitä porukkamme kokkaustiimi oli valmistanut tarjolle. Päivän kulku meni niin, että kun päivänsankari kyydittiin kauneushoitolaan nautiskelemaan niin samaan aikaan kokkaustiimi apujoukkoineen valtasi hänen talonsa. On muuten haasteellista tehdä ruokaa ja kattaa pöytää vieraassa keittiössä/kodissa, kun ei tiedä, mitä missäkin kaapissa ja laatikossa on! Eli aivan varmasti olemme kurkkineet niistä jokaiseen :)

Mutta nyt ruokien pariin. Alkusamppanjan kera oli tarjolla ruissipsejä, joihin oli pohjalle laitettu pienet kiekurat valkosipulimajoneesia ja sitten täytetty herkullisella avokado-tsatsikilla. Nam.


Avokado-tsatsiki
Maku -lehti
10 annosta

1 (noin 300 g) kurkku
3/4 tl suolaa
2 syöntikypsää avokadoa
4 dl turkkilaista jogurttia
½ dl sitruunamehua
2 rkl hunajaa
1 valkosipulinkynsi silputtuna
1 dl tuoretta minttua

Huuhtele ja raasta kurkku. Nosta raaste siivilään ja sekoita joukkoon suola. Anna ylimääräisen nesteen valua pois. Soseuta avokadot haarukalla tai sauvasekoittimella. Yhdistä ainekset ja tarkista maku. Viimeistele tuoreella mintulla.


Sitten varsinaisen illallisen pariin, pitkän, kauniisti katetun pöydän äärelle, josta vielä vesilasin viereltä löytyi pienet ystävänpäivämuistamiset!


Italialainen parsakaalikeitto
Maku -lehti
4 annosta

1 sipuli
2-3 valkosipulinkynttä
2 (600g) parsakaalia
1 rkl oliiviöljyä
1 litra kasvislientä
1 ps (80 g) babypinaattia
150 g mascarponea tai maustamatonta tuorejuustoa
½-1 tl suolaa
½ tl mustapippuria

Lisäksi:
1½ dl parsakaalin varsia kuutioituna
½ rkl oliiviöljyä
1 rkl sitruunamehua
1 tl raastettua sitruunan kuorta
1/4 tl suolaa
1/4 tl mustapippuria

Koristeluun:
2 rkl pinjansiemeniä
12 basilikanlehteä

Kuori ja silppua sipulit. Huuhdo parsakaalit ja irrota kukinnot. Leikkaa osa varsista kuutioiksi, jotka tulevat keiton pinnalle. Viipaloi loput varret käytettäväksi keittoon. Kuullota sipuleita hetki öljyssä kattilassa. Lisää parsakaalit ja kasvisliemi. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä miedolla lämmöllä kannen alla noin 15 minuuttia.

Halutessasi nostele keitosta pois muutama parsakaalin kukinto ennen soseuttamista. Lisää sitten pinaatti ja soseuta keitto sileäksi. Kumoa kukinnot takasin keittoon. Kuumenna keitto ja lisää mascarpone tai tuorejuusto. Kiehauta. Mausta suolalla ja pippurilla.


Paista varsipalat öljyssä napakan pehmeiksi. Mausta sitruunalla, suolalla ja pippurilla. Paahda pinjansiemenet kuivalla pannulla.


Koristele annokset varsipaloilla, pinjansiemenillä ja basilikanlehdillä.

Hasselbackan broilerit
Maku -lehti
4 annosta

4 (700 g) maustamatonta broilerinfileetä
3/4 tl suolaa
1 tl mustapippuria
½ pkt (á 250 g) kypsytettyä mozzarellaa (esim. Riitan Herkku)
8 aurinkokuivattua tomaattia
16 basilikanlehteä
1 rkl aurinkokuivattujen tomaattien öljyä

Ohjeen nähdessäni ihmettelin tuota kypsytettyä mozzarellaa, en ole koskaan kuullutkaan moisesta. Eikä huolta, ystäväni viipaloivat tähän aivan tavallista mozzarellapalloa. Tähän ohjeeseen menisi sitä 1, maksimissaan 2 pallukkaa.

Leikkaa broilerinfileisiin parin sentin levyisiä vinoviiltoja niin, että ne jäävät pohjasta kiinni ja jokaiseen fileeseen tulee 5-6 taskua. Mausta fileet suolalla ja pippurilla. Leikkaa mozzarella ohuiksi viipaleiksi. Täytä taskut mozzarellalla, aurinkokuivatuilla tomaateilla ja basilikalla sekä mausta öljyllä.


Paista 225 asteisessa uunissa noin 20 minuuttia, kunnes broileri on kypsää. Jos haluat voi lisätä vuokaan kermaa ja/tai vaihtaa aurinkokuivatun tomaatin tilalle tuoretta tomaattia.


Basbasin risotto
Glorian Ruoka&Viini / ravintola Baskeri & Basso
6 annosta

400 g sieniä (esim. suppilovahveroita, mustatorvisieniä, tatteja)
1 rkl voita paistamiseen
1 tl merisuolaa myllystä
½ tl mustapippuria myllystä
1 l kanalientä
1 plo (75 cl) kuivaa valkoviiniä
2 salottisipulia
1 valkosipulinkynsi
2 rkl oliiviöljyä
5 dl risottoriisiä
50 g voita
1½ dl parmesaania raasteena
(½ sitruuna)

Puhdista ja paloittele sienet tai liota kuivatut (400 g tuoretta on noin 40 g kuivattuna). Kuumenna voi pannussa ja paista sieniä siinä 5 minuuttia (tai pidempäänkin), kunnes ne ovat rapeita. Lisää suola ja pippuri, siirrä sienet sivuun odottamaan.

Kaada kanaliemi ja valkoviini kattilaan ja kuumenna seos kiehuvaksi. Hienonna sipulit ja valkosipulinkynsi, kuullota sipuleita öljyssä isossa paistinpannussa (tai kattilassa). Lisää riisi ja jatka kuullottamista miedolla lämmöllä noin 7 minuuttia, kunnes riisi on läpikuultavaa. Kaada paistetut sienet riisin joukkoon ja lisää kuumaa lientä sen verran, että riisi peittyy. Kypsennä keskilämmöllä siten, että seos poreilee kevyesti. Sekoittele vähän väliä (minä sekoittaisin jatkuvasti) ja lisää uusi kauhallinen lientä aina kun edellinen on imeytynyt riisiin. Kypsennä risottoa lientä lisäillen ja sekoitellen 15-20 minuuttia. Kun risotto on puuromaista, siirrä pannu kylmälle levylle. Kuutioi voi ja lisää se parmesaaniraasteen kanssa risottoon. Sekoita hyvin. Maista ja lisää tarvittaessa suolaa.


Risotto tarjottiin Hasselbackan broilerin lisukkeena ja annokset koristeltiin basilikan lehdillä ja kirsikkatomaattien puolikkailla. Herkkua!

Klementiinitrifle
Maku -lehti
4 annosta

8 mandariinia/klementiiniä (myös säilyke käy)
2 rkl sitruunamehua
2 rkl tuoretta minttua hienonnettuna
1-2 tl tuoretta inkivääriä raastettuna
1-2 tl juoksevaa hunajaa
6 dl turkkilaista tai kreikkalaista jogurttia
1 rkl ruokosokeria
1 tl vaniljasokeria
1 tl sitruunankuoriraastetta
8 kpl (kaura)keksejä

Leikkaa klementiineistä pienellä veitsellä kuoret pois hedelmälihaa myöten. Irrota lohkot kalvojen välistä kulhoon. Yhdistä sitruunamehu, minttu, inkivääri ja hunaja. Kääntele liemi klementiininlohkojen joukkoon. Anna maustua puolisen tuntia.


Yhdistä toisessa kulhossa jogurtti, sokerit ja sitruunankuoriraaste. Murenna keksit. Lusikoi muruseosta lasien pohjalle ja lisää päälle jogurttia ja klementiinejä kerroksittain. Koristele hedelmälohkoilla ja mintulla. Tai keksin muruilla, kuten me.


Vinkkinä pääsiäiseen. Tästä saat loistavan pääsiäisjälkiruuan, kun nostat klementiinin/mandariinin keltaisuuden pääosaan koristelussa!


Meistä monet keräävät viinipullon korkkeja. Keräämme, vaikka emme tiedä, mitä niillä tekisimme. Niin teen myös minä. Tosin olenhan niistä yhden joulukoristeen tehnyt, klik, mutta se ei sanottavammin tehnyt lovea korkkivarastoon. Nyt on sitten uusi keräilykohde.... Samppanja- ja kuohuviinipullokorkkien päällä olevat metalliläpyskät. Voin kertoa, että tämän illan jälkeen ystävämme kokoelma oli moninkertaistunut :) Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Ystävyys on parasta!



sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Sydämellisesti Tampereella

Menin Tampereelle sydämen katetriablaatiohoitoon. Pikkuinen sisko lähti tukihenkilöksi ja päätimmekin lähteä matkaan jo operaatiota edeltävänä päivänä, yöpyä hotellissa ja syödä illalla hyvin. Sarkastisesti puhuin viimeisestä illallisesta, sillä toimenpide todella pelotti minua. Mietin, miten olen hereillä ja elävään sydämeeni törkitään piuhoja ja poltetaan arpia. Maksan ja haiman tökkiminen ei ajatuksellisesti kuulosta lainkaan niin pahalta!


Mitään monimutkaista, monen ruokalajin illallista ei ollut tarkoitus nauttia. Hyvää ruokaa, yksi ruokalaji ja kylkeen lämmittävä punaviinilasillinen. Päädyimme Ukkometsoon, jota olin jo aikaisemmin vähän sillä silmällä miettinyt vierailukohteeksi.



Ruokalista vaikutti herkulliselta, pohdimme eri vaihtoehtoja, mutta päädyimme molemmat valitsemaan maksaa pekoni-sipulikastikkeella (17 €). Täydellistä! Riojalainen punaviini Vina Valoria (11,20 € 24 cl) täydensi makuelämyksen.


Hämärästä valaistuksesta johtuen kuvat jäivät myös hivenen hämäriksi. Paikka on mielestäni oikein viihtyisä ja jos olisin oluen ystävä, niin tarjolla on hyvä valikoima kotimaisia pienpanimo-oluita.


Hotellin valitsin hyvin yksinkertaisella menetelmällä. Valitsin edullisimman ja päädyimme Tampereen Kylpylään. Perussiisti hotelli, tilava huone omalla parvekkeella, sijainti vähän syrjässä, joten taksilla hurauttelimme kaikki välimatkat. Että taksimatkoihin ne säästöt hotellin hinnassa sitten hupenivatkin.



Ostoksillakin ehdin pyörähtää. Alekirjalaarista löytyi kiinnostavaa luettavaa ja Stockmannin alesta reipaslahjaksi DKNY-pikkulaukku. Sanoin siskolleni, että jos en ole sairaalassa reipas, niin hän palauttakoon laukun seuraavana päivänä.


Reipas olin ja aivan valtavan huojentunut, kun toimenpide onnistui suunnitellusti ja kymmeniä vuosia vaivannut ryhmihäiriö on enää vain muisto. Kiitos Tampere ja Tays Sydänsairaala, piditte minusta hyvää huolta.


Kotiin pääsin jo samana iltana ja sitä sitten juhlistimme siskojen kanssa pakastepizzalla ja samppanjalla. Tosin olin epähuomiossa ostanut MAKEAN samppanjan. Makea samppanja yhdistettynä kinkku-ananaspizzaan ei ehkä ollut ihan nappivalinta, mutta tokihan me sen joimme! Skål mun korjattu sydän <3

perjantai 3. helmikuuta 2017

Lux Helsinki 2017


Hämmästyin, kun huomasin, että valotapahtuma Lux Helsinki järjestettiin nyt jo yhdeksännen kerran! Muutamana vuotena olen käynyt teoksiin tutustumassa työpäivän jälkeen, mutta nyt tehtiin ystävien kesken retki aivan varta vasten ja yhdistettiin siihen, tottakai, myös uusi Lux Eat -ruokatapahtuma.


Lux Eat -osiossa oli mukana parisenkymmentä ravintolaa, joista pitkällisten pohdintojen ja vertailujen jälkeen panimoravintola Bryggeri valikoitui kohteeksemme. Ravintoloissa oli tarjolla 10 €:n, 30 €:n ja 50 €:n annoksia tai menukokonaisuuksia.


Bryggerin 30 €:n menu aloitettiin kuohkealla tattikeitolla, jossa oli mukana myös rapeaa palvikylkeä ja maalaisleipämuruja. Huumaava sienien tuoksu nousi lautaselta aivan ilman mitään nuuhkimista. Loisto soppa! Juomana kuohuva Mistinguett DO Cava (8€ lasillinen). Tämä Mistinguett ei löydy Alkon valikoimista, mutta rosé-versio kylläkin. Mistinguett Vintage Edition Rosé Cava Brut 2014 (9,99 €). Bryggerin menussa on huomion arvoista se, että jokaiselle ruoka-annokselle annetaan sekä viini- että olutsuositus.


Menun pääruokana oli paistettua nieriää, fenkoli-perunaterriiniä ja sitruunaruoho-vehnäolutkastiketta. Ja viininä Willm Pinot Gris, Ranskan Alsacesta (42 € plo). Annoksen suhteen olisin toivonut vain yhtä asiaa, rapeaksi paistunutta kalannahkaa, muuten maut olivat kohdillaan ja menun hinta-laatusuhde hyvä. Viineineen laskuni oli 52 €. Olin tyytyväinen.

Aikaa tapahtuman alkuun oli drinkin verran ja sen päätimme nauttia salakapakassa. Ystävistäni toinen oli paikassa jo aikaisemmin käynyt ja ihan pienen haparoinnin jälkeen löysimmekin oikean oven. Salakapakan ovessahan ei tietenkään lue, että hei täällä on kapakka. Trillby & Chadwick sijaitsee Katariinankadulla, mutta tarkempaa osoitetta ei anneta, joudut hieman vaivaamaan aivonystyröitäsi sen löytääksesi. Tai pyytämään minut mukaasi! Huikea paikka, jossa palvelu oli huippuluokkaa ja jossa olisi ollut kuvattavia yksityiskohtia hurjat määrät, mutta ymmärrettävästi kuvaaminen oli kielletty. Ja aivan yhtä ymmärrettävästi salakapakasta poistuttiin takaoven kautta, mustien samettiverhojen takaa. Mieletön paikka! Kokeilun arvoinen, mikäli löytää sinne :)


Sitten Lux -teosten pariin. Emme todellakaan olleet ainoat paikallaolijat, melkoisen ihmismassan mukana liikuimme teokselta toiselle. Toisaalta ei ollut eksymisen vaaraa, kun kulki virran mukana ja tungoksesta huolimatta näimme sen, mitä halusimme nähdäkin. Hieno tapahtuma, ei voi muuta sanoa. Olen iloinen, että ystäväni tätä retkeä ehdotti!




Ilta päättyi kotikaupungissa samppanjan äärellä, kuinkas muutenkaan!