Napa ruskaa Turussa

Turussa jälleen. Edellisestä käynnistä ei ole vierähtänyt kuin muutama viikko ja silloin teemana oli Food&Fun,  löydät jutut siitä täältä ja täältä.

Nyt päädyin Turkuun laivaseminaarin vuoksi. Seminaarin, jonne en ensin ajatellut edes lähteväni, kun se noin logistisesti kuulosti kovin hankalalta. Sitten keksin yhdistää reissuun visiitin tyttären ja vävypojan luo. Sehän muutti koko asian! Tyttäreni sai vielä lauantailta vaihdettua työvuoronsa niin, että pystyimme viettämään koko päivän yhdessä. Ja syömään, syömään niin, että napa ruskaa!

Yllä olevassa kuvassa ei ole napaa, on vain ruskaa :) Se, kun napa ruskaa, tarkoittaa syömistä isosti. Siinä venytetään vatsalihaksia sisältäpäin. Tyttäreni käyttää tätä sanontaa erittäin usein ja jäimmekin miettimään, että onko se itsekeksitty vaiko lainattu. Asia ratkeaa jutun lopussa......

Vatsanahan venyttäminen aloitettiin Radisson Blu Marina Palace -hotellin (luojan tähden, mikä nimi!) Grill It! -ravintolan brunssilta (19,50 €, S-Etukortilla 17,50 €). Olimme ravintolan oven takana jo hieman ennen sen aukeamista, emmekä olleet ainoita! Brunssi on tarjolla tällä erää viimeisen kerran lokakuun viimeisenä lauantaina ja milloin uudelleen, en tiedä, mutta asia kannattaa tarkistaa nettisivuilta.

Ravintolasali on sangen mukavasti sisustettu, tarjoilupöydät täynnä herkkuja ja näkymät ikkunapöydästä suoraan Aurajoelle.

Ylläoleva kuvakollaasi on tyttäreni kuvaama. On helposti havaittavissa, miten paljon hän himoitsi vihreää chili-basilikamajoneesia. Teemalla "Forget the fitness, feel the fatness" hän dippasi siihen jopa pekonia! Hmmmm....Lähtikö vähän käsistä?

Vietimme brunssin äärellä leppoisat puolitoista tuntia, nauttien ehkä noin neljän lautasellisen verran herkkuja. Kylmiä alkupaloja, lämpimiä ruokia, jälkiruokia, juustoja. Kun vähän ennen kahta lopettelimme, ymmärsimme myös sen, että illallispöydän varaukseen oli enää neljä tuntia aikaa. Miten ikinä pystyisimme selviytymään kolmen ruokalajin dinneristä? Siirsimme pöytävarausta tunnilla......

Iltapäivän sanomalehtikatsaus viileiden juomien parissa. Tästä tulee niin mieleen aika, jolloin tyttäreni vielä asui kanssani samassa kaupungissa. Silloinkin usein lauantaisin kävimme kantispubissamme juomassa yhdet, lukemassa iltapäivälehdet ja täyttämässä ristikoita. Those were the days.....

Illalliselle oli pöytävaraus Stefan´s Steakhouseen. Vierailu oli minulle ensimmäinen laatuaan, tyttärelleni toinen.

(EDIT: ravintolan toiminta on päättynyt 31.5.2016, mutta uusia tiloja etsitään)

Varsinainen ravintolasali on rakennuksen toisessa kerroksessa ja onnistuimme saamaan paikan kenties parhaan pöydän mahtavilla jokinäkymillä. Kuivan kaupungin asukki ei väsy tuijottamaan vettä....

Niin sitä vaan päivän ylensyönnit äkkiä unohtuivat, kun pääsimme tutkailemaan menua ja valitsemaan ruokia. Ehkä Campari jäillä raivasi vatsasta tilaa.....

Oma alkuruokavalintani oli talon erikoisuus, valkosipulilla ja chilillä maustetut etanat (10 €). Todella onnistunut annos. Ja kun sanoin tarjoilijallemme, miten ruoka olikaan hyvää, niin hän ei mitenkään sitä kiitellyt, vaan totesi, että se on kyllä tiedossa..... Jep.

Tyttäreltä lainattu kuva

Tyttäreni päätyi samettiseen metsäsienikeittoon ankankoipiconfitilla (10 €), eikä pystynyt peittelemään tyytyväisyyttään tämän kauniin ja kuohkean annoksen äärellä.

Pääruuan suhteen olimme liikuttavan yksimielisiä. Koska olimme pihveihin erikoistuneessa ravintolassa, niin tokihan valintamme oli hyvin lihaisa. Grillattu kotimainen 180 grammainen sisäfileepihvi (29 €), Stilton -voinapilla (2 €), konjakki-viherpippurikastikkeella (3 €) ja Parmesan-maustetuilla maalaisranskalaisilla (4 €). Tällä hinnoittelumallilla annokselle tuli hintaa peräti 38 €, mutta voin vinkkinä kertoa, että kaikki lisukkeet olisi kannattanut jakaa. Sekä kastikkeesta että ranskalaisista jäi noin puolet käyttämättä.

Kaikenkaikkiaan minulle jäi ravintolasta positiivinen fiilis, vaikka on myönnettävä, että jostain syystä minulla oli paikkaa kohtaan pientä ennakkoluuloa. Ruoka oli erittäin hyvää, ravintolan sisustus miellytti, samoin näköalat. Myös palvelu oli hyvää, vaikka meille osui perin huonomuistinen tarjoilija. Ensin hän unohti leivät, sitten hän unohti tyttäreni oluen (järkytys) ja kolmanneksi sen, että Stilton -voinappi oli tarkoitus jättää annoksen vierelle jaettavaksi. Ei nyt siis mitään fataaleja unohduksia, paitsi se olut, mutta vähän ehkä liikaa yhden pöydän osalle.

Lempeän leudon syysillan pimetessä kannoimme vatsamme kotiin eli tyttäreni ja hänen miehensä kotiin. Emme tarvinneet enää mitään ilta- tai yöpalaa, emmekä oikein sen puoleen aamupalaakaan. Napa ruskasi. Ja täältä sanonta on tyttäreni sanavarastoon aikoinaan tarttunut! Klik......

Loppuun jälleen kerran kuvia kauniin kaupungin näkymistä:

Minttu-fetalihapullia

Vietin vähän alavireistä loppumattoman pitkää sunnuntaita. Polttelin tulia takassa ja kirjoittelin edellistä Bordeaux-postausta tuntitolkulla. REKO-torilta olin ostanut kyytön sisäpaistia ja alunperin olin suunnitellut tekeväni siitä pataruokaa. Sitten ajattelin, että on ihan hulluutta tehdä sitä vain itselle ja/tai pakastimelle. Päätin säästää paistin parempaan hetkeen. (Parempi hetki tuli sitten marraskuun viimeisenä sunnuntaina, klik.)Tuijottelin jääkaappiin hetken ja tuijotus kannatti, koska siellähän oli ainekset myös lihapullataikinaan. Fetaa ja yrttejä vielä mausteeksi, joten eikun hommiin.

Yrtti-jauhelihapullat

Valio

2 viipaletta vaaleaa paahtoleipää (n. 1 dl muruina)

1 dl vettä

1 iso (n 200 g) sipuli

2 valkosipulinkynttä

1 prk (180 g) salaattijuustoa

1 muna

500 g karitsan tai naudan paistijauhelihaa

1 tl suolaa

2 tl kuivattua minttua

½ tl jauhettua mustapippuria

Jauhelihaa minulla oli enemmän, joten laitoin kaikkea muutakin vähän enemmän. Valkosipulimäärän tuplasin triplasin. Salaattijuusto vaihtui fetaan (tai ei kai tätäkään oikeasti fetaksi saa kutsua.....) ja kuivattu minttu tuoreeseen.

Leivän murut vesitilkkaan likoamaan, sipulit ja minttu silpuksi, feta muruiksi.......

.......kaikki kulhoon ja sekaisin taikinaksi.

Sitten kostutetuin käsin (paitsi että käytin oliiviöljyä, en vettä) pyöritellään pyöryköiksi ja paistetaan 225 asteisen uunin keskitasolla 20-25 minuuttia.

Tarjoilua varten pyöritellään pullat yrttisilpussa tai ripotellaan silppua pullien päälle. Minulla on tässä minttua, ruohosipulia, rucolaa ja basilikaa.

Lisukkeeksi tein kukkakaalimuusia, jonka ohjeen löydät täältä, klik. Siinä juustoraasteen vaihdoin parmesanraasteeseen ja voin valkosipulivoihin. Kyllä kelpaa tätä toimistollakin lounaaksi vedellä!

Pruuvi: Kaiken maailman bordeauxblendit

Heti kärkeen voin kertoa, että tämä oli yksi haasteellisimmista ja vaikeimmista pruuveista, joissa olen Etiketti-klubin tiimoilta ollut. Kaikki kahdeksan viiniä maistettiin sokkona ja olen niin toivottoman huono etsimään eroavaisuuksia varsinkin silloin, kun viinit ovat kuitenkin melko samanlaisia. Samoja rypäleitä, sama täyteläisyysaste jne. Vaikeaa, mutta mielenkiintoista silti.

Bordeauxblendi on klassinen ja maailmalla erittäin matkittu blendi (=sekoite). Bordeaux´n viinit ovat erittäin harvoin yhden lajikkeen viinejä, vaan yleensä useamman eri rypäleen blendejä. Tämä koskee myös alueen valkoviinejä. Nyt kuitenkin keskityimme vain punaisiin.

Käytännössä aina Merlot on yhtenä osana Bourdeauxblendissä ja sitä viljelläänkin alueella kolme kertaa enemmän, mitä Cabernet Sauvignonia. Jos Cabernet Sauvignon tuo sekoitukseen tanniinia, voimaa, selkärankaa, mustaherukkaa ja muita tummia marjoja sekä nahan ja sikarilaatikon aromeja, niin Merlot´n tehtävä on pehmentää ja pyöristää viiniä runsailla ja hedelmäisillä aromeillaan (sienimäisyyttä, tryffeliä, luumua). Sekoitteessa käytetty Cabernet Franc puolestaan tuo aromimaailmaan mukaan yrttejä, vihreyttä, kukkaa, raakoja ja vegetaarisia aromeja. Cabernet Franc on rypäle, josta ei yleensä tehdä lainkaan lajikeviiniä, vaan se on aina mukana blendeissä. Myös Carmenère- ja Malbec -rypäleitä käytetään, vaikka melko vähän. Nämä tuovat mukanaan hillomaisia ja pehmeän pyöreitä elementtejä. Ja jos halutaan vielä lisää tanniineja, tummaa väriä ja orvokin aromeja, niin se saadaan aikaan pienellä määrällä Petit Verdot -rypälettä.

Ja miksi näin suuri määrä eri rypäleitä? Satokaudet vaihtelevat, joten sekoitteella pyritään eliminoimaan sääolosuhteiden vaikutusta eri lajikkeisiin. Näin ollen myös saman viinin eri vuosikertojen välillä sekoitussuhteet vaihtelevat.

Bordeaux´n viinit voidaan jakaa kahteen klassiseen tyylijajiin. Jako on karkeahko yleistys, sillä ilmaston lämpenemisen myötä eri alueiden erot ovat tasoittuneet. Rotevia, tannniinisia, maanläheisiä ja rustiikkeja viinejä saadaan näiltä alueilta: Médoc, Haut-Médoc, Saint-Éstephe, Graves, Pessac-Léognan ja Pauillac. Ja sitten taas pehmeitä, hedelmäisiä, meheviä ja silkkisiä viinejä: Saint-Julien, Margaux ja Pomerol. On syytä kuitenkin muistaa, että nämäkin viinit ovat nuorina vielä tanniinisia ja saavuttavat pehmeytensä vasta vähän vanhempina.

Vuosikerralla on merkitystä Bordeaux´n alueella, sillä erot voivat olla suuria. Vuodet 1990, 2005, 2009 ja 2010 ovat arvostettuja huippuvuosia ja se näkyy myös hinnossa. Varastointia kestävä viini ei ole tuoreena useinkaan parhaimmillaan, vaan sitä pitä malttaa muutama vuosi kypsytellä kellarissa, jolloin viinin tasapaino ja aromit kehittyvät.

Ja sitten maistelemaan. Eli todellakin ensin maistelimme koko rivistön sokkona, yritimme etsiä eri aromeja, miettiä, että onko kyse oikeasta Bordeaux-viinistä vaiko vastaavanlaisesta sekoitteesta jostain muualta päin maailmaa. Blendauksella viineihin haetaan laajaa aromimaailmaa, joten näin ollen ei ole kovinkaan selkeää niitä yksiselitteisesti erottaa. Totesimme myös hyvin alkumetreillä, että kyse on enemmänkin ruoka- kuin lipittelyviineistä.

Château Sénillac Haut-Medoc 2011 (15,55 €) on täyteläinen, tanniininen, herukkainen, kirsikkainen, hennon yrttinen, mausteinen, hennon vaniljainen. Rypäleinä Cabernet Sauvignon, Merlot ja Cabernet Franc. Omassa suussani viini oli vähän raa'an oloinen, ehkä jopa pistävä. Viini -lehti on antanut tälle kolme tähteä (=laadukas, hyvin tehty ja luonteikas). Tummille liharuuille sekä suurriistalle. Hirviviini siis!

Vasse Felix Cabernet Merlot 2012 (15,89 €) puolestaan saapui Länsi-Australiasta. Täyteläinen, tanniininen, mustaherukkainen, hapankirsikkainen, yrttinen, mausteinen, kevyen tamminen. Kuvauksestaan huolimatta melko kevyen oloinen, varsinkin Aussi-viiniksi. Ensimmäisellä maistelukierroksella pidin, mutta en enää, kun muutkin oli maistettu. Ohikiitävä ihastus, niitähän aina osuu elämässä kohdalle..... Viini -lehti antaa kolme tähteä (=laadukas ja hyvin tehty), mutta moittii kalliiksi.

Kalifornialainen Lyeth Meritage 2012 (27,90  €) jo veti meikäläisenkin suupieliä hienoiseen hymyyn. Täyteläinen, tanniininen, hapankirsikkainen, herukkainen, boysenmarjainen (tuntui selkeästi tuoksussa), mausteinen, tamminen (12 kk), tyylikäs, pitkä. Merlot, Cabernet Sauvignon ja Malbec päärypäleinä, mutta mukana myös pienet määrät Cabernet Franc'a ja Petit Verdot'a. Eli kaikki perinteiset Bourdeauxblendirypäleet pullosta löytyivät. Pehmeän ja pyöreän hillomainen viini. Ja hinta ihan siinä rajoilla, että ostaisinko vaiko enkö. Viini ehkä hyötyisi pienestä kypsyttelystä, mutta olisiko minusta siihen? Viini -lehti antaa peräti neljä tähteä (=harmoninen ja laadultaan erinomainen), mutta moittii tätäkin kalliiksi. Täsmäreseptinä grillattua karitsankareeta.

Château Tayac Cuvée Nicolas Margaux 2011(29,90 €) tulee kuuluisalta vasemman rannan alueelta. Täyteläinen, tanniininen, tumman marjainen, herukkainen, luumuinen, hennon kukkainen (Petit Verdot´n tuoma orvokki), mausteinen, tamminen (12 kk). Viini ei mielestäni ollut hyvä, eikä huono. Nuoruudesta johtuen maku oli velä melko marjainen, joten viinin uskotaan paranevan parissa vuodessa. Tammi toi viiniin mukavaa vaniljaisuutta, joka kyllä on mieleeni, mutta hyllyyn tämä jää minun osaltani. Viini -lehdeltä neljä tähteä (=harmoninen ja laadultaan erinomainen) ja moite liian kovasta hinnasta.

Alkon tilausvalikoimasta La Cadran du Château Fombrauge Saint-Emilion 2009 (31,50 €). Erittäin täyteläinen, tanniininen, marjainen, mausteinen, tamminen. Merlot, Cabernet Sauvignon, Cabernet Franc. Pehmeä, silkkinen, jo täysin juontikunnossa oleva viini hyvältä vuodelta 2009. Tästä viinistä pidin erittäin paljon ja saattasin sillä hemmotella itseäni.

Tilausvalikoiman puolelta oli seuraavakin viini. Château Fourcas Hosten Listrac Medoc 2009 (35 €). Keskitäyteläinen, erittäin tanniininen, marjainen, mausteinen, yrttinen. Merlot, Cabernet Sauvignon, Cabernet Franc. Hyvä, klassinen, tasapainoinen vasemman rannan viini. Hyvä vuosikerta, jossa on jo aistittavissa kehittymisen mukanaan tuomia aromeita, nahkaisuutta ja tallisuutta. Myös tämä viini oli makuuni.

Libanonilainen Château Musar 2007 (35,70 €) erottui selkeästi muista jo sokkomaisteluvaiheessa. Täyteläinen, keskitanniininen, kypsän karpaloinen, viikunainen, nahkainen, tallinen ja elegantti Alkon tilausvalikoiman viini. Cabernet Sauvignon, Carignan, Cinsault. Hyvin viikunainen ja rusinainen, selkeästi lämpimän alueen tuote. Pidin tästä erityisesti jälkiruokaviinin kanssa tarjotun sinihomejuuston kera. Ja tätä viiniä Viinisiskot ovat maistaneet Lähi-itä -kekkereissään. 

Viimeinen punaviinimme oli Château Batailley Pauillac 2011 (52,50 €). Cabernet Sauvignon, Merlot, Petit Verdot. Täyteläinen, tanniininen, mustaherukkainen, tumman kirsikkainen, mausteinen, kevyen lyijykynäinen, hennon setrinen. Kouluttajamme mielestä kyseessä on sijoitusviini, jolle noin 10 vuoden kypsyminen on vielä tarpeen. En aio tätä sijoitusta tehdä. En, vaikka Viini -lehti antaa täydet viisi tähteä (=tyylikäs ja luonteikas huippuviini), jonka hinta vastaa laatua ja jota suositellaan varastoitavaksi.

Illan kruunasi lasillinen upeaa jälkiruokaviiniä sinihomejuuston kera. Château d'Arche 2007 (19,78 € 0,375 l). Makea, hapokas, aprikoosinen, hennon hunajainen, jalohomeinen, rodukas. Rypäleinä Sémillon ja Sauvignon. Ihana, taivaallinen. Meditaatioviini sanan varsinaisessa merkityksessä! Ranskalaiset nauttivat tämäntyyppisiä makeita viinejä aperitiivina tai hanhenmaksan kanssa. Tuottajan mielestä viiniä voi nauttia läpi koko aterian. Se nyt tuntuu vähän liian makealta, mutta hyvin viilennettynä sopii varmastikin mereneläville sekä itämaiselle ruualle. Tähän ihanuuteen maistelu oli hyvä päättää! Viini -lehden arvostelijat pitivät tästä myös neljän tähden verran (=harmoninen ja laadultaan erinomainen) ja kehuivat vielä edulliseksi hankinnaksi. 

Millainen viini, millainen ruoka? Tässä listaus, joka auttaa valinnoissa.

sisältä roseeksi jätetty punainen liha ja nuori Bordeaux'n punaviini

grillattu karitsanfilee ja médoc

paahdettu ankanrinta ja saint-emilion

hirvenfilee ja pomerol

sorsapata ja kypsä saint-emilion

Hyvin syksyisiä ja kylmään/pimeään vuodenaikaan sopivia makupareja. Hyvinkin ajankohtaisia näin lokakuussa ja samalla viikolla ilmestynyt Viini -lehtikin (7/2015) oli omistanut jutun Bordeauxblendille maukkaine resepteineen. Karitsankare houkuttelisi.....

*) tuotekuvat Alkon nettisivuilta

Food&Fun, toinen päivä ja ilta

Tänä vuonna vietin Food&Fun -tapahtumassa kaksi maistuvaa iltaa. Ensimmäistestä voit lukea täältä, klik.

Lokakuinen lauantaiaamu valkeni Turussa aurinkoisena. Tai emmehän me sisareni kanssa varsinaisesta päivän valkenemisesta mitään tienneet, koska olimme päättäneet nukkua mahdollisimman pitkään. Majailimme tyttäreni ja hänen miehensä luona ja kun nuoripari lähti Keski-Suomeen hääjuhlien viettoon, niin me vaan käänsimme kylkeämme. Olipa ihana, kiireetön aamu.

Pitkin jokivartta kävelimme kaupungille, näkymistä ja loistavasta ilmasta nauttien. Vaikka olimme nauttineet melkoisen myöhäisen aamiaisen ja illallinenkin oli varattu ensimmäiseen kattaukseen, niin jotain pientä teki mieli. Menimme sitten Wiklundille.

Wiklundin tavaratalon katutasolta löytyy  valoisa ja viihtyisä W Wine & Deli. Siispä sinne. 

Herkulliselta näyttävää pientä suolaista oli tarjolla vaikka kuinka, mikä valinnan vaikeus!

Asiantuntevan henkilökunnan avulla viikuna-halloumicrostinille (4,60 €) löytyi oikein oivallinen punaviinikin. Ja mikä ilahdutti, niin se, että viinin mukana sai tuotekortin. Nyt se on lompakossani muistuttamassa, kun seuraavan kerran olen hyvää punaviiniä vailla! Mainio idea edellyttää toki sen, että juoma löytyy Alkon valikoimista. Domaine Notre Dame de Cousignac Parcelle Nord 2014 (11,69 € Alkossa, 24 cl 10 € ravintolassa) on täyteläinen, keskitanniininen, hapankirsikkainen, tumman marjainen, mausteinen ja yrttinen rhônelainen.

Ja olihan se niin, että pyörivä herkkukaruselli veti myös puoleensa. Näyttäviä ja varmasti myös maukkaita jälkiruokia vaan pyöri silmien edessä.......

Päädyin valitsemaan käsintehtyä suklaata, paria eri sorttia (2 x 1,80 €). Ja niille vielä viinin, tottakai!

Viini oli listan ulkopuolelta. punainen ja makea. Casa de la Ermita Dulce 2013 (12,98 € / 0,5 l ja 8 cl 5,80 € ravintolassa) löytyy Alkon tilausvalikoimasta. Makea, keskitanniininen, marjainen, mausteinen ja nahkainen herkku Espanjasta. Näillä välipaloilla jaksoimme illalliseen :)

Toisen illan pöytä oli varattu viiniravintola E. Ekblomilta, ravintolasta, jossa en ollut koskaan käynyt. Se, jos mikä, on jopa suoranainen ihme, sillä kaikki muut jokivarren kuppilat on kyllä hyvinkin tarkkaan koluttu.

Täällä oli vierailevana keittiömestarina myös islantilainen Kári þorsteinsson. Tosin emme nähneet hänestä vilahdustakaan, kuten edellisen illan keittiömestarista, joka itse tarjoili osan annoksista. Pisteet siitä Sointuun.

Saimme pöydän ikkunan ääreltä. Kauniit maisemat, mutta siinä mielessä vähän hankala pöytä, että kun emme sopineet istumaan vastakkain, vaan olimme kulmittain, niin toinen joutui istumaan selkä saliin päin.

Ravintola oli sisustukseltaan viihtyisä ja muodoltaan hyvinkin sokkeloinen ja sitä kautta yllättävän suuri.

Alkuun otimme teemadrinkin ja kuten eilisessä, niin tässäkin oli inhoamaani lakkaa. Tai ilmeisesti en inhoa sitä enää, koska oikeasti pidin tästä "Lakkaroskasta". Lapponia lakkalikööriä, vodkaa, lakkahilloa ja inkivääriolutta. Tätä melkeinpä voisi kokeilla jopa kotona.....

Ja tässä, tässä oli keittiön tervehdys. Ilmeisen herkullinen, koska nakkasin sen suuhuni, ennenkuin edes kävi mielessä mikään valokuvan ottaminen..... Marraskuussa 2014 savustettua lampaanpotkaa siinä oli kuutioituna punakaaliviipaleen päällä. Ja hyvää oli....

Sitten varsinaisen menun pariin. Ensimmäisenä graavattua Islannin nieriää, maa-artisokkaa ja tillimajoneesia. Nieriä oli sokerisuolattua ja tuo vaalea muru oli raakaa maa-artisokkaa ja vieläpä kuorineen kaikkineen. Annos oli kaunis ja herkullinen. Aivan loistava startti!

En ymmärrä, mikä minua vaivasi, mutta unohdin kuvata myös ensimmäisen lämpimän ruuan. Ylikypsää porsaanposkea, grillattua sydänsalaattia ja bataattimelassia katosi suuhuni tuosta noin vaan ja kamera pysyi sohvalla vierelläni. Kuva on siskon lautaselta. Tämän jälkeen päätin keskittyä!

Kolmantena annoksena glaseerattua poron ulkofileetä, selleri-pekonipyreetä ja tummaa omenakastiketta. Jos edellisenä iltana kehuin Soinnun kauniita annoksia, niin todella taitavasti oli täälläkin kaikki nostettu esille. Poro oli täydellistä! En aivan pysty sanomaan, että kumpi oli tämän menun tähti, nieriä vaiko poro.

Jälkiruokana saimme Skyr-valkosuklaamoussea ja mustikkaa. Kokonaisuutena tämän illan menu oli edellistä parempi. Mutta vain hivenen. Täällä ei ollut yhtäkään notkahdusta. Kaikki oli täydellistä. Viinilistalta viini numero kaksi oli vaihdettu toiseen rhônelaiseen, jonka nimeä en valitettavasti muista, koska se toinen viini kuulemma vain sopi paremmin possuannoksen kanssa. Huolellista ja viimeisteltyä meininkiä siis. Ja aivan varmasti haluan tulla tänne käymään uudelleen.

Naistenhuoneessa

Sitten vielä iltakuvia joen varrelta. Joen, jonka kuvaamiseen en näemmä milloinkaan kyllästy.