Suloiset maa-artisokat sopaksi

Rakastan maa-artisokkia, mutta en niinkään niiden kuorimista, joten kun silmiini osui helmikuun Gloriasta Hanna ja Alexander Gullichsenin ohje Paahdettu maa-artisokkakeitto á la Rafla (Rafla on Alexander Gullichsenin ravintola Helsingissä, Uudenmaankadulla) ja jääkaapista tätä herkkua pussillinen löytyi, niin eihän tässä enää tarvinnut sen suuremmin miettiä! Alun perin olin hankkinut maa-artisokat toista reseptiä varten, jossa ne myös ensin paahdetaan ja sitten dippaillaan sinappi-jogurttikastikkeeseen, mutta se ruokalaji saa nyt luvan odottaa.

Keittoon tarvitset seuraavia aineksia:

3 rkl voisulaa

600 g maa-artisokkaa huolellisesti pestyinä, 

mutta ei kuorittuna (tämä oli se ratkaiseva pointti)

2 sipulia

6 valkosipulinkynttä

suolaa

1 dl valkoviiniä

8 dl kasvis- tai kanalientä

2 dl kermaa

valkopippuria

suolaa

2 rkl voita

Pilko suurimmat maa-artisokat, lohko sipulit ja kääntele vihannekset voisulassa, mausta suolalla ja pistä uunivuokaan. Vuoka uuniin 175 asteeseen puoleksi tunniksi.

Kaada paahdetut vihannekset kattilaan, lisää viini ja kasvislientä sen verran, että vihannekset peittyvät. Keittele puolisen tuntia, kunnes vihannekset ovat pehmeitä. Hurauta keitto hienoksi sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa. Lisää sekaan kerma, kiehauta, mausta suolalla ja valkopippurilla. Lopuksi vatkaa joukkoon voita. Tässä kohdin muuten kehotettiin ottamaan uusi, puhdas kattila, mutta en totellut. Jos keitto on liian sakeaa, niin lisää kermaa tai kasvislientä. Ole alkuvaiheessa varovainen liemen lisäämisen kanssa, ei kannata kerralla hulauttaa kaikkea kattilaan, koska nestettä on paljon helpompi lisätä kuin poistaa. Keittämisen loppuvaiheessa lisäsin nestettä hiukan, koska kaikki oli haihtunut ja uudelleen lisäsin lopussa, mutta silti en saanut kaikkea käytettyä.

Tarjoiluvaiheessa lisäsin keiton pinnalle nokareen smetanaa sekä ripottelin kuivattua karhunlaukkaa. Keiton tekstuuri (hah, yksi vihaamani sana, joka on tarttunut matkaan television ruokaohjelmista) oli ilmeisesti kuorista johtuen jännän rouhea. Erittäin hyvää, joten en jatkossakaan aio rasittaa itseäni turhalla kuorimisella :)

Viiniksi löytyi jääkaapista itävaltalainen luomuvalkkari, Meinklang Grüner Veltliner, jonka hinta on 10,60 €. Tämä kuiva, erittäin hapokas, sitruksinen, viheromenainen, yrttinen ja kevyen mausteinen viini sopii niin äyriäisten, kalan kuin kanankin kaveriksi. Ja myös ihan sellaisenaan. Viini-lehti antaa tälle kolme tähteä, laadukas ja hyvin tehty. Jos pidät rieslingeistä, pidät hyvin suurella todennäköisyydellä myös grüner veltlinereistä. Tämä perustuu hyvin pienen otannan tutkimukseen. Tutkimukseen ovat osallistuneet minä ja siskoni :)

Ruokaa, viiniä ja sisustusta. Kirjakaupasta.

Se Happyhamster, joka asuu kanssani samassa talossa, kerää myös kirjoja. Toisaalta Happylobsterina olen siitä myös iloinen ja ammennan paljon Hamsterin ruoka- ja viinikirjojen valikoimasta. Vähän sellainen fifty-sixty -tilanne.......

Näistä edellä mainituista aiheista kertovia opuksia on parisen sataa. Juu, luit aivan oikein. PARISEN SATAA. Ja kuitenkin viime keväänä raahasin kirpputorille reilut 70 nidettä. Ei tunnu missään. Kirja löytyy lähes minkä maan ruuasta tahansa, parhaista parikin. Suomeksi, ruotsiksi, englanniksi. Ja espanjaksi. Tosin en osaa espanjaa, mutta se ei suuresti haittaa :)

Alkuvuoden kirja-alennusmyynnit ovat kova paikka Hamsterin itsehillinnälle. Esittelen tässä jutussa VIISI alelaareista kauhomaani EHDOTTOMAN tarpeellista kirjaa. Ja pari täydellä hinnalla hankittua uutuutta.

Aloitetaan näistä uutuuksista. Olen ehkä aikaisemminkin maininnut, miten seuraan Viinipiru -nimellä kirjoittavan Arto Koskelon juttuja blogista, Facebookista sekä ruoka/viini/iltapäivä/sanoma- lehdistä, sillä hän on sanavalmiina kaverina ollut viime aikoina esillä vähän siellä sun täällä.

Koskelon ensimmäinen kirja, Lupa läikyttää (Toisinajattelijan viiniaapinen), on jo luettu, joten Pirun hyvän viinikirjan ilmestyessä olin jo ilmoittautunut ennakkotilaajien joukkoon. Esittelytekstin mukaisesti "Pirun hyvä viinikirja vie lukijan makumatkalle ympäri maailman, murtaa myyttejä ja tuo viinin lähelle lukijaansa - hauskasti ja ilman ylenpalttista nysväystä".

Toinen uutuus on todella uunituore, Hanna ja Alexander Gullichsenin Safkaa - maanantaista sunnuntaihin. Pariskuntahan tärähti laajempaan tietoisuuteen avokadopastallaan, jota tuntui tursuvan joka tuutista kyllästymiseen saakka. Pasta kannattaa kyllä testata, se on yksinkertaisuudessaan erinomaisen hyvää! Uusi kirja oli kuitenkin minulle hienoinen pettymys. Sekä ulkoasultaan että sisällöltään ensimmäinen kirja oli vaan enemmän mieleeni. Toki tästä uutuudestakin löytyy muutama pakko-testata-sapuska, mutta ihmettelen silti syvästi, mitä esim. perusnakkikastikkeen ohje tekee täällä......? Pari ohjetta olen kyllä jo ehtinyt testata, karitsanfileepasta löytyy täältä ja Rydbergin pihvi täältä. Hyviä olivat molemmat, niitä teen varmasti toisenkin kerran! Kirjasta löytyy myös aikaisemmin eri lehdissä ilmestyneitä Gullichsenien reseptejä, jotka myös olen itse todennut varsin kelvollisiksi. Sitruuna-rosmariinilohta olen kokeillut jo vuosi sitten ja basilika-valkosipulivoilla gratinoidut sinisimpukat löytyivät joulupöydästämme.

Safkaa -kirjasta testauslistalle

Sitten alelaareille! Kohteena sekä Akateeminen että Suomalainen Kirjakauppa. Ystäviemme viiniklubin seuraava kokoontuminen on meillä ja olin sen suhteen päätynyt Lähi-Itä -teemaan. Kuin korkeimman johdatusta (jo nimensäkin perusteella), että kohdalleni osui Jerusalem -kirja. Tämä on juuri sellainen kirja, joka minuun kolahtaa. Se TUNTUU hyvältä, hivenen rouhealta pidellä, ihanat kuvat, jotka ruoka-annosten lisäksi  tuovat myös sikäläistä kulttuuria hyvin esille. Reseptien lisäksi kirjassa on paljon avattu myös tekstien kautta ruokien taustaa ja historiaa. Kerrassaan mielenkiintoinen opus! Ja samalla kohentuu myös englanninkielen luetun ymmärtäminen......

Reilulla kympillä matkaan tarttui myös Hans Välimäen Ruokaa Ranskasta. En mitenkään erityisesti fanita Välimäkeä, vaikka olenkin kerran syönyt ikimuistoisen dinnerin edesmenneessä kahden tähden Chez Dominiquessa. Aikaisemmin olen pitänyt Välimäkeä liian hifistelevänä ja kiertänyt kirjatkin kaukaa (tosin löytyihän yksi kirjahyllystä, mitä en tosin muistanut.....), mutta tämä kirja muutti käsitykseni tyystin. Mutkatonta ranskalaista ruokaa suomalaisista raaka-aineista. Kokeilla haluaisin ainakin etanoita burgundilaiseen tapaan, lämpimän vuohenjuustosalaatin, bouillabaissen eli ranskalaisen kala-äyriäiskeiton ja muutaman gratiinin, niin kuin alkajaisiksi :)

Varsinainen löytö minulle oli Jukka (yksi Suomen johtavia viini- ja samppanja-asiantuntijoita) ja Päivi Sinivirran Samppanja -kirja. Tämä upea kirja kertoo kaiken samppanjasta, jumalten juomasta! Olen kirjaa himoinnut aikaisemminkin, mutta se on lähes 60 euron hinnalla jäänyt hankkimatta. Nyt Suomalainen Kirjakauppa oli heittänyt tämän ihan supertyrkkyyn piirun alle 2kympin hinnalla!

Vanhassa puutalossa asuvaan kolahti myös hieno katselukirja Koti lehvistön varjossa - rintamamiestalon uusi elämä. Suuri, kaunis kirja pursuaa ihania valokuvia ja vinkkejä, niin sisustukseen kuin pihallekin.

Vaan mitä hittoa tämä kirja tässä joukossa tekee? Tämä on niitä herkuttelun jälkeisiä katumuksen hetkiä varten....... Omatunnolle.......

Astetta parempi pyttipannu eli Rydbergin pihvi

Blogiharrastuksessani on ollut se hyvä puoli, että olen alkanut laittamaan ruokaa myös ihan vain itselleni. Aikaisemmin aina niin kovasti odotin juhlia sekä ystävien ja lasten vierailuja, että vaan pääsisin kokkaamaan. Nyt olen ymmärtänyt, että voin tehdä tätä ihan vain myös itselleni. Mikään ei tietenkään poista sitä tosiasiaa, että jaettu ilo on kaksinkertainen ilo. Niin myös ruokapöydässä. Mutta ehkä tämä bloggaus tavallaan tuokin tästä sen jaetun ilon!

Uudesta Safkaa -maanantaista sunnuntaihin kirjasta halusin ehdottomasti kokeilla Rydbergin pihviä. Sehän nyt ei ole oikeastaan pihvi lainkaan, vaan ikään kuin astetta parempi pyttipannu! Laadukkaat raaka-aineet tekevät tästä kuitenkin ihan salonkikelpoisen aterian näin viikonloppuun kera maukkaan punaviinin! Ja kun ohje oli vielä mitoitettu yhdelle, niin tämä oli kuin tarkoitettu minulle tänä lauantaina.

Yhteen annokseen tarvitset:

1 iso Rosamunda peruna

rypsiöljyä

suolaa

mustapippuria

1 sipuli

voita

180 g härän sisäfileetä

Tarjoiluun lisäksi:

1 rkl dijonsinappia

2 rkl smetanaa

1 kananmunankeltuainen

Kuori ja paloittele peruna isohkoiksi kuutioiksi. Paista kuutioita rypsiöljyssä kymmenisen minuuttia, kunnes ovat kypsiä. Mausta suolalla ja pippurilla, siirrä sivuun, vaikka toiselle pannulle, jota pidät lämpimänä miedolla lämmöllä.

Kuori ja paloittele sipuli. Paista voissa miedolla lämmöllä. Siirrä sivuun perunoiden kaveriksi.

Kuutioi, suolaa ja pippuroi liha. Kuumenna pannu savuavan kuumaksi, lisää rypsiöljy ja paista lihakuutioita öljyssä muutaman minuutin ajan. Liha saa jäädä sisältä punertavaksi.

Sekoita sinappi ja smetana. Aseta perunat, sipuli ja liha lautaselle omille sektoreilleen. Nauti raa'an kananmunankeltuaisen ja sinappi-smetanakastikkeen kera. Luoja, miten hyvää :)

Hemmottelin itseäni myös viinilllä. Olin jo päivällä kaatanut karahviin kalifornialaisen Geyser Peak Reserve Alexandre Meritage punaviinin, josta tarkempi arvostelu löytyy jouluviinitastingin yhteydestä, täältä. Juuri tänään minulla oli sellainen olo, että minä, jos kuka, olin ansainnut tämän reilun 2kympin hintaisen ihanuuden kruunaamaan iltaani!

Jääkakkuja

Happyhamster on kerännyt myös vanhoja kakkuvuokia. Tietenkin. Yksi mainio tapa käyttää niitä, on tehdä näin talven paukkupakkasilla kauniita jäälyhtyjä.

Eli valitse kakkuvuoka, jossa on reikä keskellä kynttilää varten. Täytä vuoat vedellä ja pistä pihalle jäätymään. Joskus olen pakastanut lyhtyjä myös pakastimessa, mutta ainahan siellä ei ole oikein tilaa.....

Jääklöntit irtoavat helposti, kun upotat vuoat veteen. Sitten vaan kynttilä koloon ja kaunis jäälyhty on valmis. Mikäli haluat pihallesi punaisten (tai ihan minkävärisen vaan) lyhtyjen kujan, niin veden voi värjätä vaikka karkkivärillä.

Kruo Thai Riihimäellä

Teemaan sopiva kuva vuosien takaiselta thairuokakurssilta

EDIT: ravintola sulkenut ovensa syksyllä 2016

Lauantai-iltapäivän päätteeksi tuli mieleen mennä vaihteeksi ulos syömään ja jättää omat kokkailut väliin. Ulos syömään täällä kotikaupungissa. Noh, valinnanvaraahan ei juurikaan ole, valitettavasti. Ensin mietin intialaista Darshania, jossa olen käynyt vain yhden kerran. Ruokalistaa silmäiltyäni tulin siihen tulokseen, että haluaisin siellä syödä pitkän kaavan mukaan, aivan rauhassa, ilman kiirettä, mutta nyt ei olisi niin paljon aikaa, joten päädyin thaimaalaiseen Kruo Thai -kuppilaan.

Ulospäin ravintola näytti suljetulta, tyhjältä ja pimeältä. Ulko-ovi oli kuitenkin avoinna ja ständi kadulla, joten siitä päättelimme ravintolan olevan kuitenkin avoinna :) Huvittavaa sinänsä oli se, että thaityyppinen taustamusiikkikin kytkettiin päälle vasta sitten, kun istuimme pöytään. Ilmeisesti henkilökunta ei sitä jaksa turhanpäiten kuunnella. Sitä en kyllä ihmettele lainkaan......

Kamera ei sitten taaskaan suostunut toimimaan, joten kuvat on otettu puhelimella. Puhelimella vaan ei saa kamerakuvien veroisia......

Alkuruuaksi valitsin thaimaalaiset kevätkääryleet (5 €). Annos ei ollut kovinkaan kauniisti ja houkuttelevasti aseteltu, ei todellakaan, mutta maku oli loistava, siitä pisteet! Kevätkääryleet siis tosiaankin oli paloiteltu valmiiksi.... Ilmeisesti sen takia, että kattaukseen kuului vain haarukka ja lusikka, ei veistä lainkaan. Hmm...

Pääruuaksi otin Mussaman kanaa pähkinöiden kera kookosmaidossa (Masaman Curry chicken with Peanut in Coconut milk). Annoksen hinta oli 13 € ja se tuotiin pöytään hauskassa padassa. Annoksen tulisuus oli merkitty ruokalistaan kahdella chilillä, kun ystäväni tilaama Paistettua kanaa ja inkivääriä oli merkitty yhdellä chilillä. Lopputulos oli se, että minun ruokani oli todella mietoa ja ystävä puhisi omansa tulisuutta. Eli ei ihan aina mene merkinnät kohdilleen!

Palvelu oli thaityyliin hiljaisen eleetöntä, ruoka hyvää ja edullista. Oikeastaan ainoa asia, mikä minua häiritsi, oli se, että ruokailun päätyttyä ei astioita haettu pois, vaikka istuimme pöydässä melkoisen tovin juttelemassa. Ei myöskään kysytty, haluaisimmeko jotain lisää. Emme siis olisi halunneet, mutta lisämyyntiä ei edes yritetty. Sen noin 1½ tunnin aikana, minkä ravintolassa vietimme, oli asiakkaina lisäksemme yksi pariskunta sekä yksi take awayn hakija. Ei väen vähyys ainakaan ruuan mausta tai hintatasosta voi olla kiinni, mutta ehkä me riihimäkeläiset olemme enemmän pizzanpurijoita. Ainakin naapurin Kotipizzassa näytti riittävän asiakkaita.

Ravintolassa on anniskeluoikeudet. Viinilista ei ollut kovinkaan pitkä. Itseasiassa oli kaksi vaihtoehtoa: punaviini ja valkoviini. En sitten kysellyt hiljaisesti hymyilevältä, äänettömältä tarjoilijattarelta näistä sen enempää, vaan otin ruokajuomaksi lonkeron.

Että semmoinen käynti.

Pakkasillan raclettet

Mikä onkaan parempaa, kuin päättää työviikko ja aloittaa viikonloppu ystävän luona hyvien ystävien ja hyvän ruuan parissa. Ulkona paukkupakkaset, joten raclette oli tähän hetkeen enemmän kuin sopiva ruoka. Raclettegrilli on fonduepadan ohella yksi niistä tilaa vievistä keittiökapineista, jotka tuppaavat jäämään kaapin perukoille pölyttymään käyttämättöminä. Missä sinä säilytät näitä? Minä säilytän vaatehuoneessa ja liinavaatekaapissa, koska keittiön kaapit ovat aivan liian pienet. Tai täynnä kaikkea muuta.......

Raclette ja fondue ovat siinä mielessä samanlaisia ruokia, että ne sopivat a) talveen, b) juustorakastajille ja c) säästävät emäntää varsinaiselta kokkaamiselta, kun vieraat itse kokoavat ja valmistavat annoksensa. Eli kaivakaa pölyttyneet vekottimet kaapeista! Tai laittakaa ne kaveriporukassa kiertoon, ei kaikkien tarvitse omistaa kaikkea itse! (Paitsi jonkun nimeltä mainitsemattoman hamsterin........ eikä senkään oikeasti tarvitsisi.....)

Raclette on peräisin Sveitsistä ja on lisäksi ominainen ruoka Ranskan sveitsinpuoleisilla alueilla. Paimenethan sen alunalkaen vähän vahingossa keksivät, kiitos siitä heille :)

Racletten kanssa Sveitsissä juodaan teetä (ehdotus, joka ei ystäviini oikein uponnut!) ja Ranskassa valkoviiniä, Rieslingiä tai Pinot Gris´tä. Taivuimme ranskalaisten tapaan :) Tosin pöydässä taisi olla enemmänkin itävaltalaisia valkoviinejä, mutta niillä seuduilla kuitenkin olimme. Alppien tuntumassa. On myös väite, jonka todenperäisyyttä ei ole tieteellisesti todettu, että vedenjuonti raclette-aterialla häiritsisi ruuansulatusta. Koska tunnetusti olen huono vedenjuoja, niin tämä tietenkin huvitti ystäviäni.....

Juustoiksi valitsimme varsinaisen raclettejuuston lisäksi gruyere- sekä sinihomejuustoa. Näiden lisäksi racletteen sopivat vaikkapa kotimaisen Valion emmentaljuustot sekä Luostari, Turunmaa ja Finlandia. Rohkeasti kannattaa kokeilla erilaisia makuyhdistelmiä.

Maukkaalla juustolla kuorrutettuna hyvältä maistuu oikeastaan ihan mikä vaan. Meillä oli tarjolla seuraavia aineksia:

• ilmakuivattua kinkkua
• mausteista chorizomakkaraa
• minibratvursteja
• tuoreita herkkusieniä
• kirsikkatomaatteja
• paprikaa
• oliiveja
• pieniä etikkakurkkuja
• hillosipuleita
• keitettyjä perunoita
• parsa- ja kukkakaalin kukintoja höyrytettynä/kevyesti kypsennettynä

Mainiosti joukkoon sopii sipulirenkaat, ohuen ohuet kokolihasiivut ja vaikkapa ananas. Erityisesti sinihomejuuston kanssa ananas kuulostaisi sopivan mainiosti. Ja jos ei näillä eväillä saa ähkyä aikaiseksi, niin listalle voi lisätä vielä jotain herkullista, rapeakuorista maalaisleipää!

Osan aineksista voit kypsentää/lämmittää grillin ylätasolla. Sitten on ihan makuasia, että sulatatko annospannulla pelkän juuston vai lämmitätkö sen alla myös jotain oheisista herkuista. Tyyli on vapaa! Ja sitten vaan herkuttelemaan :)

Viinivinkkiä ei varsinaisesti tule, mutta alkuun kohotimme maljat Campo Viejo Reserva Cava Brut cavalla. Hinta Alkossa on 10,30 euroa ja olimme sitä mieltä, että hinta-laatusuhde tämän erittäin kuivan, keskihapokkaan, sitruksisen, hennon päärynäisen ja  kevyen mineraalisen viinin kohdalla oli varsin oivallinen. Myös Viini-lehti tykkää antaen kolme tähteä (=laadukas ja hyvin tehty) ja kehuu vielä edulliseksi ostokseksi. Hyvä valinta siis!

Espanjalainen possupata kohtaa suomalaisen puikulaperunan

Ystävä oli tulossa kylään ja yhtäkkiä meninkin ihan lukkoon ruokasuunnitelmien kanssa. Ja koska olin nimenomaan kutsunut hänet syömään, niin olihan sitä jotakin keksittävä. Ja kun niin mielelläni, sekä omaksi että blogini lukijoiden iloksi kokeilen uusia reseptejä, niin ruokalehtiä tuli selattua pitkin viikkoa kiihtyvällä tahdilla. Vaan sitten apu löytyi läheltä, ruokaa rakastavalta työkaverilta. Ohje on peräisin Alkon Etiketti-klubin kuukausikirjeestä.

Cerdo borracho -possupata, 

neljälle hengelle tarvitset:

500 g sianlihaa, esim. paistia tai kassleria

1 iso sipuli

3-4 valkosipulinkynttä

1 punainen paprika

1 kesäkurpitsa

3 lehtisellerin vartta (varsiselleri on muuten sitten ihan sama asia!)

1 iso porkkana

5 dl punaviiniä

1 rkl balsamiviinietikkaa

3 lihaliemikuutioita

1 tl fariinisokeria

2-3 tl chilitahnaa

½-1 dl rusinoita

1½ dl mustia oliiveja

3 tl oreganoa

1 tl timjamia

1 laakerinlehti

ripaus mustapippuria

200 g chorizomakkaraa

Aineslistaan en tehnyt kuin pari muutosta. Martta-niminen sivupersoonani oli säilönyt pakastimeen itsetehtyjä lihaliemikuutoita, joten käytin niitä. Oreganon jätin pois ja timjamia laitoin runsaalla kädellä, kun sitä sattui kotona tuoreena olemaan. Muuten noudatin listaa. Mitä nyt valkosipulia vähän enemmän......

Punaviiniksi pataan valitsin espanjalaisen Don Mendo Reserva 2009:n, joka on keskitäyteläinen, tanniininen, karpaloinen, kevyen yrttinen, mausteinen sekä erittäin edullinen 8,98 €. Puoli litraa pataan ja lasillinen kokille. Näinhän se viikonloppukokkailu menee.....

Ruokaviiniksi oli suositeltu kypsää riojalaista reservana tai gran reservana. Matkaani tarttui aikaisemminkin hyväksi todettu Campo Viejo Reserva, neljän rypäleen (Tempranillo, Garnacha, Mazuelo, Graciano) viini Riojan alueelta. Keskitäyteläinen, keskitanniininen, kypsän kirsikkainen, viikunainen, kevyen nahkainen ja mausteinen viini on hinnaltaan 14,50 €. Viini-lehden kolmen tähden (=laadukas ja hyvin tehty) arvion löydät täältä. Viinin kaadoin karahviin reilut kolme tuntia ennen tarjoilua. Olen nyt selkeästi innostunut tästä karahvipuuhasta......





Mutta nyt kokkaamaan! Eipä paljon ole tullut pataruokia valmistettua, joten hetken jo mietin, että joudun kulkemaan patakaupan kautta, mutta lopulta kuljinkin ihan vaan vaatehuoneen kautta! Siellä kun oli säilössä vanha kunnon Römertopfin savipata :)

Ruuan voi valmistaan joko liedellä (kuten työkaverini teki) tai uunissa (kuten minä). Muista kuitenkin, että savipataa pitää liottaa vedessä puolisen tuntia ennen käyttöä ja että se laitetaan aina kylmään uuniin.

Paloittele liha kuutioiksi. Silppua sipuli melko karkeaksi, siivuta valkosipulit. Suikaloi paprika sekä kuutioi kesäkurpitsa, porkkana ja lehtiselleri. Kuullota sipuli, lisää lehtiselleri, valkosipuli, porkkana ja kesäkurpitsa. Paistele pari minuuttia.

Ruskista lihakuutiot. Laita pataan kaikki ainekset, lukuun ottamatta paprikaa ja chorizoa. Sitten annetaan padan porista 1½-2 tuntia. Minulla pata oli 175 asteisessa uunissa melkein kaksi tuntia. Välillä vähän sekoittelin. Lopuksi lisätään paprikasuikaleet ja viipaloitu chorizo ja kypsennellään vielä vartti.

Ja voi luojan tähden mitkä tuoksut! Ja mikä maku! Lisukkeena voit tarjota keitettyjä perunoita ja maalaisleipää, mutta minä tein Kalajoelta tulleista puikulaperunoista kunnon voisen perunamuusin. Nam!

Alkuruuaksi tein pienen ja simppelin tomaatti-vuohenjuustosalaatin. Pääraaka-aineiden lisäksi et tarvitse kuin basilikaa. Ja sitten kastike, johon tuli 4 rkl rypsiöljyä, 2 rkl balsamiviinietikkaa, vähän suolaa ja 2 tl hunajaa. Viimeistely mustapippurirouheella.

Jälkiruuaksi katselimme Putousta ja söimme Pätkis-suklaata :) Niin mukava ja kiireetön ilta, näitä lisää, kiitos!

Joulumuistoja

"Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi" Olen varmaan ainoa, jolla täällä meidän kulmilla on vielä joulukuusi täydessä valaistuksessa! Kuusi on harvinaisen kaunis, joten päätin siirtää sen poistamista viikolla ja noudattaakin tällä kerralla Nuutin päivän perinteitä. Mahtavaa kun voi valita perinteistä sen itselle kulloinkin sopivimman! Tänään kuusi lähtee, vaikka Nuutin päivä onkin vasta huomenna..... Että tämmöistä joustoa perinteiden kanssa.  Tämä on nyt myös loistava hetki vielä vähän muistella joulun aikaa. Koota yhteen ajatuksia ja tunnelmia. Aattoahan vietimme perheemme, kolmen sukupolven voimin luonani. Oli erilainen joulu, koska oli ensimmäinen joulu ilman isääni. Isä nukkui pois kesän lopulla. Hieman jännitti, millaisen tunnemyrskyn valtaan joutuisimme, mutta vaikka isä meidän kaikkien mielissä oli ja on koko ajan, niin kaikki sujui kuitenkin oikein hyvin. Oudolta toki tuntui, jokaisena hetkenä sitä vähän odotti, että isä on nyt vain terassilla piipullisella ja tulee aivan kohta.......

Jossain mielessä hieman kapinoin joulua vastaan, haluaisin viettää sitä edes välillä toisin kuin on totuttu. Suunnitelmani eivät yleensä saa kovinkaan suurta kannatusta..... Oli hauskaa huomata, miten sisareni tytär, 15- vuotias, oli aivan kauhuissaan siitä, että joululahjattomuuden ja kinkuttomuuden lisäksi vihjailin myös joulukuusettomasta joulusta! No, kuusi tuli ja olihan se sikakin pöydässä, vaikkakaan ei perinteisenä kinkkuna. Eli jos en muuten pääse perinteitä muuttamaan, niin yritän sitten tehdä sitä vaikkapa ruuan kautta. Kerran, kun tytöt olivat pieniä, söimme jouluaaton alkuruokana rapuja! Olen edelleenkin sitä mieltä, että se oli aivan mahtavaa, yksi parhaista "jouluruuista" ja me kaikki (kolme) muistamme sen.  Väriltäänhän ravut sopisivat joulunaikaan oikein mainiosti ja vähän niitä nytkin suunnittelin, mutta päätin sitten jättää ne pois. Tänä vuonna ehkä gratinoidut sinisimpukat tai taateli-kuskussalaatti olivat niitä sisälläni asuvan pienen kapinallisen juttuja..... Jouluruuista suurimman osan valmistin tyttäreni kanssa. Sitten oli spesiaalijuttuja, joita pyysimme toisilta perheenjäseniltä. Äidiltä pyydettiin hämäläistä näkkileipää, jota ilman ei kai mitään perheemme suurempia juhlia ole vietetty. Siskon mies on mestari kotijuuston ja sinapin valmistuksessa, siispä niitä tilasimme häneltä. Ja toisen tyttäreni miehen tekemiä inkiväärikeksejä ei kukaan meistä pysty vastustamaan. Keksien ohje, samoin kuin muidenkin jouluruokien reseptit löytyvät täältä, klik.

Tärkeä juttu joulussa on tietysti myös joulukuusi. Joulukuuseen varmasti liittyy meillä monella tärkeitä lapsuuden muistoja. Maalla ja maatilalla kasvaneena muistan miten isä aina haki metsästä kuusen, jota me sitten porukalla aina huumorimielellä arvosteltiin. Milloin se oli vino, milloin liian harva jne.  Onneksi isä tunsi hullun, vinoutuneen huumorintajun omaavan perheensä ja varmaan toi välillä ihan provosoiden jonkun siipeensä saaneen oksapuolen salin nurkkaan tököttämään. Ja voitteko kuvitella, olen syntynyt niin esihistoriallisella ajalla, että kun olin lapsi, niin kuusessa poltettiin ELÄVIÄ kynttilöitä!!!! Toisaalta koristeita oli vähemmän, mitä nykykuusissa, mutta SILTI!

Uskollisesti joulusta toiseen ripustimme samat koristeet kuusen oksille, kallisarvoiset lasipallot, hiuksensa jo kadottaneet enkelit, hopeanauhat jne. Ehkä lapsuudesta johtuen kapinallinen tänä päivänä sisälläni huutaa, että on sulaa hulluutta maksaa kuusesta 50 euroa, mutta eipä sitä nykyihminen sinne isien ja äitien metsiin lähde sitä kuusta kuitenkaan kaatamaan. Ei lähde, vaan hakee kasvatetun muotovalion Citymarketin pihalta. Ja maksaa siitä sen 50 euroa. Aivan kuten minä ja tyttäreni. Huoh.

Joulukoristeita Happyhamster säilyttää yhdessä vanhoista matkalaukuistaan. Se on kätevää, kaikki löytyvät kerralla samasta paikasta. Tyttäret kun kysyivät, että mitä koristeita haluan, niin sanoin, että kaiken. Tehkää överikuusi ja hehän tottelivat! Hyvin pitkään meillä on ollut tapana koristella kuusi vain hopeanvärisillä koristeilla. En kestä mitään riemunkirjavaa väri-ilottelua. Lapsiparat kun tarhassa ja koulussa askartelivat koristeita, niin niitä ei ripustettu varsinaiseen joulukuuseen, vaan tyttöjen omaan pikkukuuseen, joka sijoitettiin lastenhuoneeseen. Mitähän traumoja tästäkin on jäänyt.....

Ruttuinen kuusenalusliina on jo aikansa elänyt, mutta kun se on mummun......

Syksyn mittaan käydyn melko värikkäänkin keskustelun jälkeen olimme päätyneet lahjattomaan jouluun. Tai siis lapsille, joka tässä tapauksessa tarkoittaa kaikkia alle 30 vuotiaita, tietenkin lahjat hankittiin, mutta ne annettiin kunkin kodissa ilman yhteistä lahjojenjakotapahtumaa. Äitini kiersi lahjattomuussääntöä kekseliäästi...... Hän saapui sekä sisareni että minun kotiini valtavan kassin kanssa, joka ei suinkaan sisältänyt lahjoja, vaan oli hänen mukaansa kuulemma ihan vaan tuotekassi! Tuotekassissa oli sitten vaikka mitä herkkuja meille kaikille, hilloja, glögejä, pikkuleipiä jne.

Kuten kuvista näet, olivat nämä herkkutuliaiset/lahjat/tuotenäytteet kaikki peräisin Kinnarin Tilan valikoimista. Mikäli matkasi joskus johtaa sinut Lahden seutuville, Hollolaan, niin tämä on oiva retkikohde. Tilalta löytyy myös sisustajan taivas, Pioni ja Piironki -myymälä sekä kahvila.

Koska asun toisen sisareni kanssa samassa kaupungissa, niin jaoimme aaton ohjelmaa sillä tavoin, että hän tarjosi jouluisen samppanjasaunan. Olipa mahtavaa ja kaunista. Sieltä sisareni suostumuksella muutama tunnelmakuva.

Viihtyisä vilvoitteluterassi

Vanhin tyttäreni on näppärä askartelija ja sainkin häneltä lahjaksi uusia koristeita. Nämä koristenauhat jopa kelpuutettiin kuuseen!

Vuosi sitten poisnukkuneen kummitädin peruja minulle oli päätynyt vanhan jalkalampun varjostin. Olin muutamasta sisustuslehdestä bongannut ideoita uusiokäytöstä, mutta sitten kehitinkin aivan oman idean! Revin kankaat irti ja kiinnitin ohuen rautalangan avulla kehikkoon valosarjan. Tarkoitus oli ripustaa valaisin ulos omenapuuhun, mutta kun viritelmä oli valmis, en raaskinutkaan viedä sitä ulos sateen piiskattavaksi, vaan ripustinkin kirjastohuoneen nurkkaan. Tyttäreni tekemät paperitähdet lisäsivät jouluista tunnelmaa. Tosin valaisin tulee jäämään paikoilleen joulun jälkeenkin, ilman tähtiä vaan.

Pöydän kattaus on myös tärkeä tunnelmanluoja ja siihen panostetaan. Aina. On kankaiset lautasliinat ja hopeat. Vanhat Arabian astiat ja hiotut vesilasit. Päätän joulun omalta osaltani nyt kuvakavalkadiin kattauspuuhista. Ensi jouluun......

Vanhat piparkakkumuotit voi hyödyntää myös pöytäkoristeena.

Pöytäkorteista jokainen löysi lempinimensä.

Viinilasit nimikoitiin erityisellä lasitussilla, joka lähtee pesussa pois. Näin pysyy oma lasi paremmin hallinnassa :)

Meillä asuva Happyhamster kerää (myös) vanhoja servettirenkaita....

Terassia valaisee tyttäreltä pitkäaikaislainaan saatu Ikean kynttelikkö, johon on valosarjan lisäksi kiinnitetty erilaisia koristekristalleja. Kauniisti ja kutsuvasti valaisee!