Lindt & Sprünglillä työskentelevä, Lindtin suklaiden myynnistä Suomessa vastaava Max Stenbäck veti mielenkiintoisen illan. Suklaan syöminenkään ei ole enää niin yksinkertaista kuin ennen!
Mutta aloitetaanpa siitä suklaan syömisestä tai paremminkin nauttimisesta, johon saimme aivan uudet ohjeet. Kohdatessasi suklaan, et todellakaan voi vain heti alkaa sitä rouskuttelemaan. Et todellakaan! Ohjeistus on annettu nimenomaan Lindt Excellence- suklaalle, mutta toiminee varmaan myös Fazerin tuotteilla :) Homma etenee näin:
1. Suklaan ulkonäkö. Ihaile suklaan himmeänhohtavaa sileää pintaa ja syvää väriä. Suklaan tulee olla rakenteeltaan tasainen eikä pinnassa saa olla epätasaisuuksia.
2. Tuntuma. Tunnustele suklaan pintaa. Suklaan tulee tuntua silkkisen pehmeältä ja tasaiselta, ei rosoiselta. Korkean kaakaovoipitoisuuden ansiosta pinta pehmenee nopeasti kosketuksestasi.
3. Ääni. Katkaise pala suklaalevystä ja kuulet terävän napsahduksen. Tämä kertoo laadukkaan suklaan kiinteästä, tasaisesta rakenteesta ja oikein suoritetusta temperoinnista.
4. Tuoksu. Haista suklaan kätkettyjä aromeja. Sulje silmäsi ja aisti kaakaon katkeranmakeat vivahteet sekä muut aromit, kuten vaniljan tai hunajan tuoksut.
5. Maku. Maista suklaata. Anna palan sulaa kielelläsi ja puraise vasta sitten pari kertaa vapauttaaksesi suklaan maut ja aromit kokonaan.
Että näin. Ja kun olet näiden ohjeiden mukaisesti toiminut, näyttänyt idiootilta kuunnellessasi ääniä, nuuhkiessasi suklaapalaa silmät kiinni, imeskellyt palaa posket lommolla, voitkin suklaisin sormin tarttua seuraavaksi viinilasiin. Viimein.
Suklaa yhdistetään pääsääntöisesti makeisiin jälkiruokaviineihin tai portviineihin. Se onkin erittäin varma valinta, varsinkin silloin, kun on kyseessä suklaa, jonka kaakaopitoisuus on korkea. Nyrkkisääntö jälkiruuan ja viinin yhdistämisessä on ollut se, että viinin pitää olla jälkiruokaa makeampaa. Lähdetäänpä maistelemaan.
Ensimmäinen makupari oli White Vanilla eli vaniljalla maustettu valkosuklaa ja sen kanssa yhdysvaltalainen Kungfu Girl Riesling. Viinissä on jäännössokeria 20 g litrassa ja se luokitellaankin puolimakeaksi. Korkea happopitoisuus (7 g/litra) puolestaan tasapainottaa sokerisuutta. Olin hämmentynyt, tämä on ollut yksi inhokkiviineistäni ja nyt pidin siitä! Vuosikerta tosin on vaihtunut, mutta en jaksa uskoa, että makuaistini olisi niin herkkä, että 2 g lisäys sokereissa olisi vaikuttanut. Outoa...... Näin se elämä yllättää! Valkosuklaa on erittäin rasvainen ja makea tuote, koska siinä on jäljellä kaakaomassasta vain kaakaovoi. Suklaan makeus vie pois viinin makeutta ja korostaa happoja nostaen esiin viinin sitruksisuutta, mitä en ollutkaan aiemmin huomannut. Viinin hapot sitten taas puolestaan leikkaavat pois suklaan rasvaisuutta. Eli yllättävän onnistunut yhdistelmä, kannattaa ehdottomasti testata!
Seuraavaksi Sea Salt, 47%:sta tummaa suklaata merisuolahippusilla sekä Alkon tilausvalikoimasta löytyvä Torresin Celeste, 100% Tempranillo -punaviini. Nyt todella toimi se, että antoi suklaapalan rauhassa sulaa kielen päällä, silloin vasta suola tuli esiin. Kaksin käsin ahmiessa sitä ei olisi huomannut lainkaan! Viinissä oli todella runsaat, ikeniä kuivattavat tanniinit, mutta jännästi suklaa pehmensi ne korostaen viinin hedelmäisyyttä, jota ei ensihuikalla huomannut lainkaan. On hyvä muistaa, että ruuassakin suola pehmentää viinin tanniineja. Jos tiedät illallispöydässä istuvan henkilön, joka ei tanniineista pidä, niin hänen pihvilleen voi rouhaista extrakierroksen suolamyllystä ja tanniinit on sillä hoidettu! Sea Salt -suklaa oli illan paras suklaa. Tai toinen parhaista....
Kolmanneksi oli vuorossa 70% tumma suklaa sekä punaviini Italian Toscanasta, Brolio Chianti Classico (rypäleinä Sangiovese, Merlot ja Cabernet Sauvignon). Tämä oli ehkä epäonnistunein yhdistelmä, sen myönsi illan vetäjäkin. Suklaa toi viiniin kitkerän, jopa pistävän maun, joten viini oli selkeästi parempaa ihan itsenään. Korkeissa kaakaopitoisuuksissa viinin valinta onkin haasteellista. Portviinien lisäksi suht varmoja valintoja ovat myös amaronet ja ripassot.
Tämä kaikki kävi ilmi myös neljännessä makuparissa, jossa suklaa oli tosi tiukkaa, 85%:sta. Suklaassa maistui maanläheiset maut, tuoksussa sikaria ja jopa tupakkaa. Tätä ei levyllistä kyllä vedä kukaan! Viininä oli erittäin täyteläinen, mehevä ja hilloinen rhonelainen Gigondas L'Hallali Grande Réserve, mutta niin vaan suklaa dominoi viinin täysin. Jos vielä 70%:lle löytyy sopiva punaviini, niin tälle portviini on jälleen se oikea valinta.
Viimeinen eli viides setti olikin herkkua, puolin ja toisin. Crème Brûlée -suklaa ja itävaltalainen makea jälkiruokaviini Lenz Moser Prestige Trockenbeerenauslese. Viini on hyvin makea (sokeria 150 g litrassa) ja jalohomeinen, mutta suklaan makeus kumoaa nämä molemmat piirteet viinissä ja raikastaa viinin. Suklaa oli täydellinen! Crème Brûléelle ominainen poltettu sokeri maistui todella selkeästi pieninä hippusina, kun vaan malttoi sitä palaa hetken suussa sulatella! Saman viinin kanssa maistoimme myös kinuskiseen makuun vivahtavan Lindor maitosuklaakuulan, joka on Lindtin klassikkotuote. Myös tämä yhdistelmä toimi loistavasti.
Ja kun olimme nämä viisi makuparia käyneet läpi, niin saimme vielä muutaman extramaistiaisen. Maistoimme Kungfu Girlin kanssa chilisuklaata, jonka chili oli ihan tajuttoman voimakasta ja poltti jälkimakuna suussa vielä pitkään. Siinä ei viinin sokerisuuskaan paljon auttanut, hivenen taittoi poltetta.
Saimme myös palat lähes lakritsinmustaa 90% tummaa suklaata. Suklaan paahteisesta mausta tuli mieleen punamulta ja nahka, ei jälkeäkään marjaisuudesta. Tätä suklaata ei myy mikään muu taho kuin Stockmann, kuin ei myöskään tuoteperheestä löytyvää 99%:sta. Näille suklaille suositeltiin kaveriksi savuista viskiä, tammessa varastoitua tummaa vanhaa rommia, portviiniä tai espressoa. Hädin tuskin sain syötyä tätä yhtäkään palaa. Maitosuklaakuulia kyllä olisi mennyt vaikka pussillinen!
Ilta oli mielenkiintoinen ja toi uutta ulottuvuutta suklaan ja viinin yhdistelyyn. Ajattelin, että joskus voisi jälkiruuan sijaan tarjotakin vain pari palaa suklaata hyvän viinin kera. Hassua oli oivaltaa myös se, että suklaan tuoksuista ja makumaailmasta puhuttiin hyvin viinillisin termein.
Lopuksi vielä Classic Wine Cellars -viinikellarin privaattipuolelta napattu kuva. Meidän maistelu hoitui hyvinkin kliinisessä ympäristössä viereisessä huoneessa suuren valkoisen pöydän äärellä......
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti