maanantai 16. syyskuuta 2013

Äidin kanssa Lahdessa

Lahti on minulle oikeastaan se alkuperäinen kotikaupunki, koska 20 ensimmäistä vuotta elämästäni vietin maaseudulla Päijät-Hämeessä, Lahden välittömässä vaikutuspiirissä. Nyt vietin äitini kanssa päivän Lahdessa ja asioiden hoitamisen, shoppailun sekä kaupungilla löntystelyn lomassa mentiin tietenkin syömään.

Lahdessa on muutamia oikein hyviä ruokapaikkoja, mutta meidän perhe ei oikeastaan käy kuin yhdessä ja se on espanjalaishenkinen pihviravintola El Toro ja sieltä saa bonusta :) Onko tämä sitten aina se paras valinta, siitä ollaan perheen keskenkin vähän eri mieltä.....

Ravintola on perustettu jo vuonna 1981, eikä ruokalista juurikaan ole muuttunut sen jälkeen. Siltä minusta ainakin välillä tuntuu. Pääruoka-annokset on tehty varman päälle, eikä niissä ole sorruttu moderneihin kikkailuihin.

Sisustus on hyvin perinteinen espanjalaisravintolatyyppinen. Tummaa, sorvattua puuta, tummia värejä, teemanmukaisia tauluja. Ja jostain kumman syystä uudet Marianne-raitaiset lampunvarjostimet.......





Alkusalaatti tulee pöytään pyytämättä ja on aivan taatusti tehty samalla reseptillä kaikki nämä vuosikymmenet. No, eipä tule asiakkaalle yllätyksiä......


Pääruuaksi valitsin El Toron grillistä maksaa maalaiskartanon tapaan. Pariloitua naudan maksaa, rapeaksi paistettua pekonia, sipulia, kermakastiketta, puolukkahilloa ja lohkoperunoita hintaan 16,80 €. Maksa oli aivan loistavaa, kuten etukäteen tiesinkin, vuosien kokemuksella. Kritisoin vaan sitä, että koko ruoka oli upotettu kermakastikkeen alle, eikä maksasta näkynyt pöytään tuotaessa lähestulkoon vilahdustakaan. Positiivista oli se, että inhoamani puolukka tarjottiin erillisessä astiassa. Mutta ihan oikeasti, tuo esillepano on jotain niin tyystin 80-lukulaista, että ei mitään rajaa. Kyllä minä ainakin haluan nähdä, mitä lautasella on.


Äidin valinta oli kantarellilohi eli paistettua merilohta kantarellikastikkeen ja uuniperunan kera. Hinta 19,20 €. Tässä kala oli sentään näkyvillä, mutta muuten jotenkin samanmoinen meininki esillepanon kanssa kuin edellisessäkin.


Jälkkärille lähdettiin kaupungille. Lahti on vahvasti Sinuhe -konditorian valtakuntaa, joten voisi sanoa, että hämeenlinnalainen Laurell otti valtavan riskin avatessaan kaupunkiin oman kahvilansa. Kahvilan terassi oli minikokoinen, mutta koska syyskuinen helle helli meitä, emme tohtineet jäädä sisälle. Leivonnaiset olivat hyviä, mutta onhan se sanottava, että ainakaan Sinuhen Runebergin tortulla ei ole voittajaa.



Mitä muuta Lahdessa sitten on? Oma ehdoton suosikkini (minne en ole onnistunut muuta perhettä saamaan) on Taivaanranta. Olen nauttinut siellä parikin aivan taivaallista illallista pitkän kaavan mukaan viineineen. Tällä hetkellä houkuttaa kokeilla tarjolla oleva samppanjamenu tai lauantaibrunssi.

Kokeilematta tyystin on melko lähellä asemaa sijaitseva Roux. Ravintola on hivenen arvokkaampi, mutta ruokalista ja varsinkin viinilista varsin mielenkiintoinen. Toistaiseksi olen tyytynyt vain tirkistelemään sisälle (en kuitenkaan aukioloaikaan) nenä kiinni ikkunassa, mutta sinne on vielä päästävä! Kurkatkaa linkistä kuvia, siellä on niin kaunista......

Yksi lahtelainen must-mesta on italialainen Mamma Maria, torin laidalla. Paikka on järkyttävän suosittu, eikä sinne ole menemistä ilman pöytävarausta. En vaan täysin ymmärrä syytä....... Olin siellä viime talvena ystävieni kanssa ja vähän pyörittelin silmiäni nähdessäni sen kaiken runsauden. Menu kilometrin mittainen, annokset valtavia, italialais-lahtelaiseen tyyliin somistus myös runsasta....

Tilasin sitten jälkkäriksi Irish Coffeen. Italialaisravintolassa. En ainakaan kermaa tarvinnut enempää :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti