tiistai 18. huhtikuuta 2017

Keittiön korkkaus


Keittiöni purettiin vesivahingon vuoksi helmikuun ensimmäisellä viikolla ja voitte varmaan uskoa, mikä onnen tunne oli vallalla, kun uuden, silti vielä keskeneräisen, keittiön liesitaso ja uuni kytkettiin toimintaan kaksi ja puoli kuukautta myöhemmin. Sopivasti juuri ennen pääsiäistä, kiirastorstaina. Tosin keittiö on vielä ilman vesiä, mutta en antanut sen häiritä onnenkyyneleitäni. Ymmärrettävästi samppanjan paikka!


Ystäväni sanoivat, että remonttiaika olisi saattanut olla minulle helpompi, jos olisin taipunut käyttämään sekä mikrossa lämmitettäviä einesruokia, että kertakäyttöastioita. Vaan ei, sille tielle en lähtenyt, joten sitkeästi tiskasin yläkerran kylpyhuoneen altaassa. Toisaalta eihän sitä tiskiäkään kovin paljon tullut, kun mitään ei oikein voinut kokkailla. Tätä kautta vielä kiitokset kaikille ystävilleni, jotka kiikuttivat minulle syötävää kaaoksen keskelle tai kutsuivat kotiinsa syömään. Viikollahan ei ollut mitään ongelmaa, mutta viikonloppuisin sitten tuli tuettua paikallista ruokaravintolatarjontaa. Siis ellei ollut kyläkutsua tarjolla :) Ja tekihän keittiötön kiertävä kokki yhden keikankin, siitä voit lukea täältä, klik.


Mutta nyt on tilanne se, että kaapit ovat seinillä, vaikkakin vielä suojamuovien peitossa. Jollain hassulla tavalla pidän tuosta sinisestä väristä ja sitten vävypoikani sen syyn keksikin! Kaapit näyttävät aivan lonkerotölkin kuosilta ja kaikki, jotka minut tuntevat, tietävät myös sen, miten tarkka olen lonkeroni merkistä :)


Oikeasti olin jo nähnyt unta paistetuista kananmunista, joten sanomattakin selvää, että pitkäperjantai käynnistyi munakkaalla. Ja induktiolieden ihmettelyllä. Uutta keittiössäni ovat myös nuo välitilan hirret. Tai vanhathan ne ovat, 1800-luvun loppupuolelta, mutta nyt pinkopahvien alta esiin kaivettuina. Lasi vielä tulee päälle suojaksi, mutta jo tässä vaiheessa olen ratkaisuuni ja näkymään erittäin tyytyväinen.


Kovasti kuitenkin mietin, että mikä on se ensimmäinen OIKEA ruoka, jota keittiössäni valmistaisin. Maustehylly(j)ä järjestellessäni tajusin ensinnäkin sen, että minulla on mausteita älytön määrä ja toisekseen tuota maailman kalleinta maustetta eli sahramia hivenen reippaanpuoleisesti..... Päätin siis, että ruoka tulee sisältämään sahramia. Ja varmaan useampikin ruoka lähiaikoina on maustettu sahramilla. Pidän oikein sahrami-teemaviikot!


Apu löytyi Hulluilta Päiviltä mukaan lähteneestä Persiana -kirjasta. Sivumennen sanoen, tämä oli ainoa näiltä päiviltä tekemäni ostos. Hyvin pysyi Happyhamster aisoissa!

Sahramilla ja rosmariinilla maustetut broilerisuikaleet
Persiana -kirja
4 annosta

ripaus sahramin säikeitä
2 rkl kiehuvaa vettä
600 g maustamatonta broilerin rintafileetä suikaloituna
40 g rosmariinia lehdet hienoksi silputtuina (laitoin 25 g)
2 rkl valkosipuliöljyä
reilut 2 tl merisuolahiutaleita
vastarouhittua mustapippuria
kasvisöljyä


Ensimmäinen kommentti liittyy rosmariiniin. 40 g on järkyttävä määrä, itse jaksoin silputa 25 g ja sekin oli aivan liikaa. Rosmariini jyräsi kaikki muut maut. Ohjeessa on pakko olla virhe.... 

Valkosipuliöljyä ei ollut, joten käytin pelkkää oliiviöljyä ja silppusin mukaan pari valkosipulinkynttä. Muuten toimin, kuten ohje sanoi.


Hienonna sahrami huhmareessa (jota en remonttikaaoksesta löytänyt, mutta hienonsin silti), kaada sen päälle 2 rkl kiehuvaaa vettä ja anna hautua vähintään 20 minuuttia, kunnes vesi on jäähtynyt ja värjääntynyt tummanpunaiseksi.


Laita fileesuikaleet kulhoon ja lisää joukkoon valkosipuliöljy, rosmariinisilppu, merisuolahiutaleet, reilusti mustapippuria ja sahramivesi. Sekoita hyvin, jotta suikaleet peittyvät kauttaaltaan marinadiin. Peitä kulho kelmulla ja laitan noin tunniksi kylmään.


Kuumenna iso paistinpannu kovalla keskilämmöllä ja valuta pannulle loraus öljyä. Paista broilerisuikaleita erissä 3-4 minuuttia joka puolelta, kunnes niiden pinta on muuttunut kullanruskeaksi ja ne ovat kypsyneet.


Tarjosin tätä itselleni couscousin kanssa, ilman yhtään mitään muuta, koska jääkaappi oli edelleen melko tyhjä. Lisukkeeksi käy myös vaikka vain pelkkä salaatti.


Hyvää, kun kuvittelin rosmariinimäärän pienemmäksi. Pidän rosmariinista, mutta liika on liikaa, enkä muita mausteita todellakaan edes maistanut. Parin päivän päästä teimme tyttären kanssa pääsiäisjämäsotkotuksen, johon loput suikaleet yhdistettiin sahramirisottojämän ja tuoreiden parsojen kanssa. Siitä tuli hyvää, oikeasti :)

Tarinan opetus: älä sokeasti tottele ohjetta, sielläkin voi olla virheitä tai jotain muuta, joka vaan ei sovi omaan makuusi.



maanantai 3. huhtikuuta 2017

Gourmetkaksikko reissussa


Kaikenmaailman vesivahinkoremonttien vuoksi ei kirjoittaminen oikein ole viime kuukausina sujunut ja mistäs sitä keittiötön ihminen edes kirjoittaisi, kun ei pääse kokkaamaan.  Raportoimatta on jäänyt jo tammikuussa tehty retkikin, kun gourmetkaksikko lähti punaisilla laivoilla Tukholmaan. Ruoka edellä, kuinkas muuten.

Tuon laivamatkailun suhteen olen hyvinkin tapojeni orja ja suuntaan, varsinkin Tukholmaan, yleensä aina Tallink Siljan laivoilla, enkä koskaan käytä Viking Linea. Nyt kohtalo puuttui peliin, arpaonni suosi ja siitä syystä sitten avoimin mielin huhtikuussa 2016 remontoidun Gabriellan kyytiin. Gabriellan ravintolamaailmasta ja varsinkin No Name -ravintolan tastingmenusta olin kuullut hyvää, joten juuri tämä ravintola olikin ykköskohteemme. Menomatkalle emme sinne saaneet pöytää, paluuseen kylläkin. Varsin hämmentävää oli se, että menomatkalla emme nähneet kenenkään syövän ko. ravintolassa, vaikka meille oli myyty ei-oota....... Eikä tunkua ollut paluussakaan, mutta edetään nyt järjestyksessä!

Tässä tarinassa panostetaan enemmän kuviin, mitä tekstiin eli varsinainen kuvatykitys on luvassa!


Niinpä sitten gourmetkaksikko nosti ankkurit ja lähti matkaan. Aina huomaavainen ystäväni oli huolehtinut, että vaatteiden vaihto ja lilan vetäminen luomeen sujuivat hytissä mukavissa tunnelmissa. Työpaikan jääkaapissa ja neopreenisuojuksessa Riihimäeltä Helsinkiin matkustanut samppanja oli lämpötilaltaan täydellinen tähän hetkeen. Luonnollisestikin kaksikolla on aina matkassa mukana omat lasit. TIETENKIN :)



Ensimmäisenä iltana illastimme Bistrotek -ravintolassa, jonka nimi ei antanut mitään viitteitä siitä, että tarjolla oli merenherkkuja! Laivan ravintolat sijaitsivat käytävän varrella ikäänkuin "pötkössä" ja suurinpiirtein lautasliinojen väristä erotti, mikä pöytä kuuluu mihinkin ravintolaan. Nyt matkassa oli hyvin vähän ihmisiä, mutta pelkäänpä, että sesonkiaikaan ravintoloiden ohi vaeltavat ihmisjoukot eivät ainakaan lisää viihtyisyyttä. Nyt ilta oli hiljainen ja meidän lisäksemme tässä ravintolassa oli vain muutamassa pöydässä asiakkaita.


Aloitimme illallisen Ayalan Suomi100 -samppanjalla. Tosin juuri vapailta palannut tarjoilijamme oli tyystin pihalla siitä, että ko. samppanja oli heidän valikoimissaan. Ehkä olisi hyvä ennen työvuoroa pikaisesti käydä läpi, mitä muutoksia vapaiden aikana on tapahtunut tai ainakin siis pitäisi.....



Menu oli melko suppea ja mahtui näin ollen hyvin korttimuotoon, tosin ruksailla ei kuitenkaan tarvinnut.




Hämmentävää oli se, että äyriäisvati olisi pitänyt ymmärtää tilata etukäteen 3 vrk ennen matkaa myyntipalvelusta. Miksi ihmeessä? Valitsin sitten listalta 5 euroa edullisemman päivän äyriäislautasen (42 €), joka myös sisälsi osterit ja gratinoidun hummerin sekä katkarapuja ja monenlaista lisuketta.


Ystäväni valitsi listalta erillisiä pieniä annoksia, joista osa näkyy kuvassa. Tyytyväiseltä hänkin vaikutti valintoihinsa. Viinilistaa emme sitten enempää tutkineet, vaan nautimme Ayalaa läpi aterian.


Viking Linen terminaali Tukholmassa on Södermalmin puolella, joten tyttäreni vinkkien pohjalta päätimmekin ottaa meille entuudestaan tuntemattomampaa aluetta haltuun. Askelmittari olisi ollut hyvä olla matkassa, sillä monta tuntia kävelimme pitkin ja poikin, eikä liiemmin taukoja pidetty.


Lounaspaikaksemme valikoitui oikeastaan ihan sattumalta Kvarnen. Tai sattumalta ja sattumalta. Valintaa edelsi kiivas googlaaminen ja ruokalistojen vertailu viinilasin äärellä. Tämä sattuma johdatti meidät kuitenkin todella mahtavaan paikkaan.




Paikka aivan huokui perinteitä ja tunnelmaa. Legendaarinen ravintola on kuuluisa herkullisesta ruotsalaisesta ruuasta ja suosiosta illanviettopaikkana kertovat viikonlopun pitkät jonot (internetin kertomaa!).





Lounaslistalta valitsimme (perjantai) kala-äyriäsipihvin rehdin perunamuusin kera. Alkuun rouskuttelimme herkullisen leipäkorin antimia, eikä alkusalaattikaan hassumpi ollut.


Mutta mikä mahtava annos pääruoka olikaan! Ehkä suolan määrässä olisi hivenen verran voitu säästellä, mutta muuten täydellinen annos. Hyvällä ruokahalulla pisteltiin menemään, vaikka yritimme pitää mielessä sen, että olimme kuitenkin menossa illalla 7 ruokalajin illalliselle......



Ja sitten reissun pääasiaan eli No Name ravintolan tastingmenun pariin. Olimme varanneet 7 ruokalajien menun ja tuhdista lounaasta huolimatta huomasimme vastaavamme myöntävästi, kun tarjoilijamme tarjosi pienestä lisämaksusta mahdollisuutta vaihtaa menu 9 ruokalajiin. Tottakai me halusimme maistaa kaiken. Tottakai!

No Name ravintolasta olin lukenut Sillä Sipuli -blogista jutun ja itse asiassa juuri se juttu minut tälle reissulle innostikin (arpaonnen lisäksi). Kyseisen blogin pääset lukemaan täältä, klik. Seuraavaksi sitten kuvakertomus meidän illallisesta.


Ravintola sijaitsi saman käytävän varrella, millä edellisenkin illan ravintola. Itseasiassa Bistrotek sijaitsee kuvassa näkyvien valkoisten kattovalaisimien alla. Olimme illan ensimmäisen kattauksen ainoat asiakkaat, mikä oli hämmentävää. Ei tämä ainakaan hinnasta voi olla kiinni! Ehkä sitten ihmisille on vaan helpompaa mennä buffeepöytien äärelle, silloin syödään tehokkaasti ja paljon. Jokainen meistä tietysti tekee omat valintansa, ei siinä mitään. Me totesimme, että laivalla ei meille ollut juurikaan muuta kiinnostavaa tekemistä, kuin herkuttelu, joten sitten vaan maistelemaan!


Mikään gourmetkaksikon illallinen ei ala ilman kuohuvaa. Ellei sitä nautita läpi koko aterian, niin vähintäänkin alkuun lasillinen. Jacques Bruére 2010 Blanc de Blancs oli herkun nimi.


Tattarileipä, kermaviiliä, purjotuhkaa ja ruohosipulia.


Keittiön tervehdyksenä selleriä, omenaa ja tryffelimajoneesia.




Ensimmäisenä viininä Dr. Pauly-Bergweiler Riesling Feinherb 2015 ja sen kanssa lanttutacoja, jossa myös kuusenkerkkämarinoitua ja fermentoitua naurista, sekä graavattua kananmunankeltuaista ja poromurua.

Graavattu kananmunankeltuainen oli meille aivan uusi juttu. Se tehdään näin. Kananmunankeltuainen asetetaan varovaisesti kokonaisena suolapedille ja myös peitetään suolalla, annetaan olla yön yli. Sitten sen annetaan olla vielä ilman suolaa 60 asteisessa uunissa toisen yön yli. Ja vasta sitten kuivataan ja raastetaan. Hieman toisenlainen ohje löytyy Maistuis varmaan sullekin! -blogista, klik. Ehkä tätä on itsekin kokeiltava!


Emme kumpikaan ole mitään oluen ystäviä, joten pientä nikottelua oli havaittavissa, kun seuraava juoma olikin kalifornialaista vehnäolutta. Vähän myös hämmästelimme sitä, että kun menun kantava teema oli lähiruoka, kotimaisuus ja perinteiset ruuanvalmistustavat, niin olisihan sitä nyt löytynyt tarjolle aivan varmasti myös kotimaisen pienpanimon vehnäoluttakin. Pitikö se nyt Sierra Nevadasta saakka tuoda?


Perunarieska (fermentoidusta perunasta), peuratartar, muikunmätiä, punasipulisilppua ja kurkkua omassa liemessään oli mielestäni ehkä herkullisin illan annoksista. Ja kaunein. Ja ehdottomasti myös kotona toteutettavissa oleva.




Oluen kera nautimme myös seuraavaksi tarjolle tuotua fenkolilla ja pellavansiemenillä maustettua patonkia sekä piparjuurella ryyditettyä hirssi-punajuuripuuroa. Annos oli hyvin risottomainen ja maukas. Puffattu hirssi toi annokseen mukavaa rapeutta. Kelpo annos. Vaikka olikin olutta.



Seuraava juoma olikin sitten alkoholiton inkivääriolut. Ja sen kanssa possusylttyä. Voi luoja, kyllä nyt koeteltiin meikäläisen rajoja. Ruoka, jota olen kammoksunut AINA. Mutta nyt siis possusylttyä, savumajoneesia, fermentoitua punaista porkkanaa, sellerisuikale, sipulia.


Ihme tapahtui ja söin koko annoksen. Ajattelin laittaa äidille viestin tapahtuneesta, koska ensi kertaa elämässäni kykenin moiseen. Olisiko se ollut se savumajoneesi, joka tässä auttoi!



Neljän alkuruuan jälkeen makumatka jatkui kohti pääruokia. Viininä etelä-afrikkalainen Springfield Estate Wild Yeast Chardonnay 2014. Vuosikerrasta 2013 löytyy Viini -lehden arvostelu, jonka pääset lukemaan täältä, klik. Nieriää, beurre blanc -kastiketta, maa-artisokkapyrettä ja kyssäkaalispagettia (jää kalapalan alle, eikä näy kuvassa). Viini, vaikkakaan siinä ei ollut tammea, oli mielestäni melko voimakas kalalle. Pärjäsi kyllä kyssäkaalille, mutta jyräsi muut maut. Heikko annos, josta en erityisemmin pitänyt.


Toisen pääruuan viini nosti odotukset kattoon! Jos juomana on Amaronea, ei mikään voi mennä pieleen. Ei. Eihän?


Vaan meni. Tilliliha -hengessä tarjottua naudan etuselkää, tillillä maustettua portviinikastiketta sekä juurespyrettä palsternakasta, porkkanasta ja perunasta. Minulle lihassa oli liikaa epämääräisyyksiä eli läskiä tai jotain muuta pehmeää ja niljakasta. Sitä oli liikaa. Sitä ei saanut pois. Pyreen söin ja viinin join. Se oli siinä.



Pääruokien jälkeen tuli jälkiruuat. Niitä tuli kolme. Jälkiruokaihmisen onnen hetkiä. Ja vielä omat viinit kaikille. Jälkiruokaviini-ihmisen onnen hetkiä..... Yarden Heights Winen vuosikerta 2015 löytyy muuten myös Alkon tilausvalikoimasta, klik.


Jogurtissa haudutettua päärynää, kinuskia, alla piparkakkumurua ja päällä hienon hienoa Aura-juustoraastetta.




Toisen jälkiruuan kanssa tarjottiin sekä kahvia, että italialaista makeaa kuohuviiniä, Asti Ganciaa. Annoksessa lakkasorbetti lepäsi jogurtin päällä, mukana hasselpähkinää sekä suolaa. Ja mikä yllättävintä, ahvenanmaalaista rapsiöljyä. Öljy jälkiruuassa oli melko erikoista, yllättävän hyvää!




Ja niin sitten kävi, että viimeinen jälkiruoka vei voiton näistä kolmesta. Tokaj'n saattelemana friteerattu omenapiirakka, sellerijäätelöä ja karamellikastiketta. Vei kielen mennessään, nam!


Vielä menut muistoksi tästä 2 tuntia 45 minuuttia kestäneestä makujen ilotulituksesta. Vaikka kaikesta emme pitäneet, oli kokonaisuus kuitenkin joka lantin arvoinen. Erityiskiitos loistavasta palvelusta! Ja koska olimme kattauksen ainoat asiakkaat, saimme tarjoilijamme jakamattoman huomion.


Molempina iltoina nautimme lasilliset illallisen jälkeen tässä Living Roomiksi nimetyssä baarissa. Täällä sattui ensimmäisenä hassu tilanne..... Paikalla oli yksi miestarjoilija, ei varsinaista baaritiskiä, vaan tarjoilu pöytiin. Istuimme mukavasti sohvalla samppanjatyynyihin nojaillen ja kehuimme tilaustamme vastaanottaneelle tarjoilijalle, että onpas viihtyisä paikka. No, mitäpä vastasi hän? Totesi hyvin lakonisesti, että no joo, tää paikka näyttää paremmalta, mitä on. Jep jep, mitäpä siinä sitten enää asiakas muuta väittämään :)


Kuten aikaisemmin jo mainitsin, laivalla ei juurikaan tungosta ollut. Ei kumpanakaan iltana. Kuva kertoo, millainen meno tanssiravintolassa oli...... Ja oli muuten maailman tympein bilebändi esiintymässä, harmi, että ei siitä tullut napattua kuvaa.



Taxfreen samppanjavalikoimaa toki tutkimme, mutta varsinaiset ostokset tulikin sitten tehtyä viinibaarin yhteydessä olevasta myymälästä. Täällä ei ostoksia tarvinnut tehdä sokkona, sillä ystävällinen henkilökunta kaatoi meille myös pieniä maistiaisia. Kuvassa punainen on maistiainen, että ei sentään noin hulppeita samppanja-annoksia vastikkeetta saanut......



Ja tulihan sitä vähän muutakin hankittua. Kuten nyt vaikkapa Vans'n tennarit (outlet-hinta vaivaiset 29€), kahden ilmaisristeilyn verran. No, siinä on se hyvä puoli, että nyt tyttären perhe pääsee Tukholmaan muutamaksi päiväksi lomailemaan ja minä muutan siksi aikaa heidän kotiinsa helsinkiläistä leikkimään. Sitä odotellessa!