tiistai 7. maaliskuuta 2017

Keittiötön kiertävä kokki keikalla


Vesivahingosta johtuen olen ollut ilman keittiötä kuukauden. Ja taidan vielä olla toisenkin kuukauden. Kotini on järkyttävän kaaoksen vallassa, kun keittiön lisäksi myös viereisen kirjastohuoneen lattia piti purkaa. Siinä mielessä olen onnekas, että on tilaa, minne kaikki kahden huoneen huonekalut ja kaappien sisällöt on voitu pinota. Tällä hetkellä tunnen kuitenkin suurta ahdistusta, kun näen tämän kaiken koko ajan ympärilläni. Haaveilen aamusta, jolloin voin avata silmät ja nähdä ympärilläni kauneutta sekasorron sijaan. Nyt tämä muistuttaa lähinnä painajaista.

Seuraavana ennen ja nyt kuvat, niin ehkä kuvat kertovat tilanteesta konkreettisemmin. Ensimmäisessä kuvassa tosin on jo huonekalut siirretty pois, mutta tunnelma on vielä jäljellä.....



Suurin tuska on ollut varmastikin siinä, että en voi laittaa ruokaa. Viikolla sujuu hyvin, kun syön töissä lounaan, niin en illalla enää tarvitse kuin korkeintaan voileivän. Viikonloppuisin yritän järjestää itselleni menoja, jotka sisältävät mahdollisuuden syödä vaikkapa ulkona. Tai sitten vaan jätän syömättä kunnon ruuan, kuten viime sunnuntainakin, kun aloittelin tämän jutun kirjoittamista. Einesruokiin en sorru, vaikka mikro vielä tuolla eteisen nurkassa nököttääkin. Viimeisintä Glorian Ruoka&Viini -lehteä en ole pystynyt edes lukemaan, kun jo kansikuvaa katsellessa tuli pala kurkkuun. Melko tunteellista suhtautumista, mutta tämmöinen minä nyt vaan olen.


Kokkaamattomuustuskaani keksin oivan ratkaisun. Kutsuin itse itseni siskon perheen luo kylään, kävin kaupassa ja ajoin heidät pois keittiöstään. Sitten viisi tuntia, SIIS VIISI TUNTIA, vaan tein ruokaa. Oi onnea! En paljon kysellyt, että mitä olisivat halunneet syödä, vaan rakentelin menun aivan omien mieltymyksieni mukaan. Tämmöinen siitä sitten tuli.....


Kermaiset viskisinisimpukat
Helsingin Sanomat / Ruokatorstai
2 annosta

500 g tuoreita sinisimpukoita
1 salottisipuli
2 valkosipulinkynttä
1 varsisellerin varsi
1 rkl voita
2 dl vettä
½ dl viskiä
1 rkl kasvisfondia
2 dl kuohukermaa
1 rkl sitruunamehua
1 dl tuoretta rakuunaa silputtuna

Lisäksi rapeakuorista maalaisleipää

Puhdista simpukat kylmällä vedellä ja harjalla. Heitä pois rikkoutuneet ja avonaiset. Laita kylmään veteen odottelemaan. Itse olen viimeaikoina käyttänyt kuvassakin näkyviä keittovalmiita simpukoita, joille ei tarvitse tehdä yhtään mitään esivalmisteluja, sen kun vaan hulautetaan paketista kattilaan.

Liemen voit tehdä kerman lisäämiseen saakka valmiiksi jo hyvissä ajoin. Kuori ja pilko sipulit. Leikkaa varsisellerin varret pitkittäin 2-3 osaan ja viipaloi sitten suikaleet kuutioiksi. Kuullota kasviksia voinokareessa 3-4 minuuttia. Lisää sitten vesi, viski ja kasvisfondi. Keitä miedolla lämmöllä 5 minuuttia. Lisää kerma ja kiehauta. Kippaa simpukat kattilaan ja kypsennä kannen alla 5 minuuttia, kattilaa välillä vähän hölskytellen. Lisää sitruunamehu ja yrttisilppu, sekoita. Tarjoa rapeakuorisen leivän kanssa.


Ja hui mitkä aromit täyttivät keittiön lientä tehdessä. Ensin pelkäsin viskin olevan liian voimakas makupari herkille simpukoille, mutta lopputulos oli, että viskin aromia löytyi enää vain häivähdys liemestä. Juuri sopiva häivähdys!


Hyvältä siis maistui. Hyvää ja helppoa sekä edullista, sillä 1,5 kiloa keittovalmiita sinisimpukoita maksoi Stockmannin Herkussa 11,95 euroa ja siitä riitti hyvin syötävää kuudelle hengelle alkuruuaksi.


Pääruuaksi halusin valmistaa poroa. Olinhan jo alkutalvesta tehnyt ostoksia Hyvinkään Rekon vuosittaisesta porojaosta. Ja voin jo sanoa, että tämän jälkeen tulen tekemään ensi talvenakin. Tähän ruokaan käytin käristelihaa, joka oli poron lapaa. Liha oli täydellistä. Pelkän ruskistamisenkin jälkeen maustamaton liha maistui todella hyvältä ja oli mureaa. Jos lapa oli tämmöistä, niin mitä onkaan pakastimessa odottava paistiversio! Kääk, en malta odottaa!

Punaviininen poropata
Ruokala/Ilta-Sanomat
4 annosta

3 porkkanaa
10 pikkusipulia
3 rkl öljyä
500 g poronkäristyslihaa
2 dl punaviiniä
50 g tomaattipyrettä
1 laakerinlehti
4 kokonaista kuivattua katajanmarjaa
2 rosmariininoksaa
2 tl suolaa

Ihmettelin, että mistä löydän niin pieniä sipuleita, että niitä tulee ruokaan näin paljon ja vielä kokonaisina. Stockmannin Herkusta sitten löysin paistisipuleita. En ollut ikinä moisista edes kuullutkaan! Pieniä ja suloisia. Ellet löydä niitä, voit korvata sipulit salottisipuleilla.



Kuori porkkanat, puolita ne pituussuunnassa ja paloittele. Kuori pikkusipulit. Minä myös halkaisin ne. Ota hellalle sekä paistinpannu että kattila (minulla valurautainen pata). Laita kattila valmiiksi miedolle lämmölle. Kuumenna paistinpannu kuumaksi, lisää vähän öljyä ja kolmasosa lihoista. Ruskista lihat ja kumoa ne kattilaan. Ruskista loput lihat ja nostele nekin kattilaan.


Lisää kattilaan porkkanat, sipulit, viini, tomaattipyre ja mausteet. Minä kuullotin kasviksia hetken voissa, mutta ohjeen mukaan se ei ole tarpeen. Kypsennä pataa, kunnes kasvikset ovat kypsiä eli noin 20 minuuttia. Pidin padassa kannen päällä ja annoin ruuan vielä muhia liedellä jälkilämmössä. Maista lientä ja lisää tarvittaessa suolaa. Hieman ennen tarjoilua lämmitin padan liedellä uudelleen. Lisukkeena tarjosin puikulamuusia ja sitruunaisia papuja.


Viinisuosituksen kysäisin paikallisesta Alkosta. Halusin pataan ja lasiin samaa viiniä. KWV Classic Collection Pinotage 2015 (9,99 €) Etelä-Afrikasta on täyteläinen, keskitanniininen, kirsikkainen, luumuinen, kevyen savuinen, hennon mintunlehtinen ja mausteinen. Viini -lehti antaa kolme tähteä (=laadukas ja hyvin tehty) ja hyvin viini porolle sekä meille sopikin. Hintakin on varsin kohtuullinen.


Sitruunalla maustetut vihreät pavut
6 annosta

500 g vihreitä papuja
2 rkl voita
1 luomusitruunan raastettu kuori ja 2 rkl mehua
1 tl hiutalemerisuolaa
2 rkl silputtua tuoretta salviaa
80 g paahdettuja pinjansiemeniä

Huuhtele pavut ja poista niistä kuivat kannat. Keitä suolalla maustetussa vedessä 10 minuuttia, valuta hyvin. Paista papuja voissa, kunnes ne saavat vähän väriä. Mausta pavut sitruunan kuorella ja -mehulla, merisuolalla ja salvialla. Lisää lopuksi päälle paahdetut pinjansiemenet.

Samettinen puikulamuusi
6 annosta

1,5 kg Lapin puikulaperunaa
3 dl kevytmaitoa
100 g voita
1 tl suolaa

Ehkä kaikki osaavat tehdä perunamuusin ilman ohjettakin, mutta kirjoitan sen tähän silti. Maidon vaihdoin täysmaitoon (kun sitä sattui olemaan) ja voita nakkasin mukaan silmämääräisesti. Mainiosti voit maustaa muusia myös mieleiselläsi yrttisilpulla.

Keitä kuoritut perunat kypsiksi suolalla maustetussa vedessä. Kaada vesi pois ja muussaa perunat. Lisää maito ja voi. Muussaa lisää. Siinä se on, oiva lisuke muullekin kuin porolle.


Viikolla ilmestyneessä Anna -lehdessä oli useampikin herkullinen kääretorttuohje, joista valitsin tämän gluteenittomuuden vuoksi. En ollut koskaan tehnyt gluteenitonta leivonnaista, enkä sen puoleen kääretorttuakaan vuosikausiin......


Pistaasi-vadelmakääretorttu
Anna -lehti
8-10 annosta

Pohja
150 g huoneenlämpöistä voita
1 dl lämmintä maitoa tai kermaa
1½ dl sokeria
4 keltuaista
2 dl mantelijauhetta
½ dl perunajauhoja
1 tl leivinjauhetta

Marenki
4 valkuaista
2 dl sokeria
½ dl rouhittua pistaasipähkinää

Täyte
2 dl vaniljakreemijauhetta
2½ dl täysmaitoa
2 dl vadelmia
2 rkl sokeria

Heti alkuun muistutuksena, että jos käytät ulkolaisia pakastevadelmia, ne pitää ensin keittää. Kotimaiset voi käyttää sellaisenaan. Minulla oli täydellisiä, tuoreita, portugalilaisia vadelmia. Vuodenaika ei ihan suosi tuoretta kotimaista :)


Paloittele voi kulhoon ja vatkaa se sokerin kanssa vaaleaksi vaahdoksi. Sekoita keltuaiset mukaan yksi kerrallaan. Sekoita jauhot keskenään ja sekoita jauhoseos voivaahdon joukkoon vuorotellen kädenlämpöisen (lämmitä kattilassa tai mikrossa) maidon kanssa. Maidon lämmittäminen on tärkeää, koska kylmä maito saattaa tässä juoksettua ja kokkaroitua. Jos niin käy, tilanteen voi pelastaa parilla ruokalusikallisella perunajauhoa. Levitä taikina leivinpaperoidulle uunipellille.

Esipaista pohjaa 175 asteisessa uunissa noin vartin verran. Vatkaa tällä välin valkuaiset sokerin kanssa kovaksi vaahdoksi. Levitä marenkivaahto rennosti esipaistetun pohjan päälle ja ripottele päälle rouhittua pistaasipähkinää.


Jatka paistamista vielä noin 15 minuuttia, kunnes marenki on kuivahtanut pinnalta ja hieman ruskistunut. Anna jäähtyä. Kumoa levy leivinpaperin päälle niin, että marenki jää alapuolelle. Poista paistamisessa käytetty leivinpaperi.


Sekoita vaniljakreemijauhe ja maito kulhossa. Levitä kreemi kääretorttupohjan päälle ja ripottele päälle vadelmia. Pakastevadelmien joukkoon sekoita sokeria. Tuoreet laitoin ihan sellaisenaa. Kääri rullalle ja leikkaa viipaleiksi.


Vaniljakreemin kanssa minulla oli vähän vaikeuksia, en millään meinannut saada siitä kauniin tasaista ja kokkareetonta. Liekö tuotteessa vaiko tekijässä vika. Hyvältä kuitenkin maistui, eiköhän se ole se pääasia kuitenkin. Annoksen päälle vielä koristeeksi pari vadelmaa ja pistaasirouhetta.

Illan juomina jo mainitun punaviinin lisäksi oli valkoista simpukoille, sekä TIETENKIN samppanjaa :)



Näemmä vähän kiireellä otettuja kuvia tai sitten siskontyttären käsi on tärissyt pulloja pidellessä, koska on pientä epätarkkuutta havaittavissa..... Ihana ilta, kiitos siskon perheelle, että keittiötön ihminen sai tehdä sydämensä kyllyydestä ruokaa ja kiitos, että 60 litran varavaraajan kanssa pikaisesti suihkussa käyvä sai kokkausreissullaan myös peseytyä ajan kanssa :)






tiistai 28. helmikuuta 2017

FoodLoversien bliniretki Tampereelle. Nääs.


FoodLovers reissasi edellisen kerran Tallinnassa, klik ja nyt päädyimme Tampereelle blinien houkuttelemana. Alunperin ajatuksena oli mennä Näsinneulaan, mutta kysyessäni blineistä, kertoivat niitä olevan tarjolla vain yhtenä alkuruokaversiona. Ei siis mitään blinien ympärille rakennettua menua. Ehkä pääsen Näsinneulaan jollain muulla retkellä, sillä hyvä ruoka yhdistettynä huikeisiin näkymiin kyllä houkuttaisi.  Sen sijaan suuntasimme Tillikkaan, jossa pari vuotta sitten nautin varsin maukkaan blinilounaan ja jossa paraikaa oli käynnissä oikein bliniviikot. Siispä sinne.



Tillikka on yksi Tampereen perinteisimmistä ravintoloista ja sijaintinsa puolesta tuttu varmasti lähes kaikille kaupungissa vierailleille. Tillikan tiloissa on ollut ravintolatoimintaa jo vuodesta 1912 alkaen ja nimikin on pysynyt samana yli 50-vuotta.



Pitkät perinteet huokuvat myös ravintolan sisustuksesta, siellä on miellyttävä vanhanajan tunnelma.


À la carte menu oli esillä vähän arkisesti, mielestäni tänne kuuluisi myös nahkakantiset menut, mutta näin nyt olivat päättäneet asian paperilla esittää. Menun reunoja koristi kokoelma vanhoja hauskoja mainoksia. Kiva idea!



Bliniviikkojen listalta valitsimme liikuttavan yksimielisesti annoksen, jossa blinin lisukkeina oli punasipulin ja smetanan lisäksi presidentinkaviaaria, lohitartaria ja katkarapuskagenia (24 €). Otimme ekstrana myös ylihintaisen nokareen mateenmätiä (10 €). Annoksessa mainittiin myös olevan suolakurkkua, mutta nyt vasta tajusin, että eipä ollutkaan. Presidentinkaviaari oli herkullista kylmäsavustettua kirjolohenmätiä. Blini oli pinnaltaan ihanan rapea ja maukas, mutta nyt kun tätä kuvaa katselen, niin kyllähän nuo lisukkeet melko vaatimattoman näköisiä ovat. Lohitartaria varsinkin olisi voitu annostella hivenen runsaammalla kädellä. Hinnoissa oli kyllä tapahtunut melkoinen pompsahdus, sillä kun kaksi vuotta sitten blini kahdella mädillä maksoi 12 €, niin nyt blini yhdellä mädillä, mädistä vähän riippuen maksoi 15-18 euroa.

Alkuun otimme lasilliset samppanjaa. Ihmettelimme myöhemmin, että minkä ihmeen takia emme saaneet suutamme auki ja palauttaneet juomiamme. Juomassa ei ollut kuplan kuplaa ja maku oli kaikenkaikkiaan väljähtänyttä ja tarjoilulämpötila liian lämmin. Hintaa kyllä oli läiskäisty lasilliselle huimat 14,90 € / 12 cl. Besserat de Bellofon Grande Tradition Brut, kuiva, raikas, aavistuksen hedelmäinen ja hunajainen. Hunajan maistoimme, mutta muuten vain heitimme juoman mahdollisimman pian menemään. Siis kurkusta alas, emmekä valittaneet. Voi meitä!


Blinien kanssa suositeltu valkoviini sen sijaan oli erinomaista. Se oli itseasiassa ateriamme paras osuus. Wiltinger Scharzberg Riesling Trocken Saksan Moselista (40 € / plo) oli kuiva, erittäin hapokas, viheromenainen, greippinen, limettinen ja mausteinen. Kerrassaan oiva makupari blinien kanssa. Viini ei ole Alkon valikoimissa.

Sen verran toivoisin, että ne halvimmat ravintolalasit jo viimein vaihdettaisiin, jos ei ihan Riedeleihin, niin edes hivenen laadukkaampiin. Esimerkiksi samppanjaa ei olisi juurikaan arkisimmista laseista voinut tarjota. Kuohuviinien tarkoitus on kuplillaan ylevöittää juhlavaa hetkeä ja siinä lasilla on suuri merkitys. Ai niin, mutta kun ei ollut niitä kupliakaan......

Kokonaisuutena tämä blinihetki oli kallis. Alkusamppanja, bliniannos ja neljännes viinipullosta maksoi peräti lähemmäs 60 euroa.

En oikein osaa yksilöidä, miksi tunnelma ei tällä kerralla napannut, emmekä  oikein viihtyneet Tillikassa. Olo oli kaikkinensa väljähtäneen samppanjan oloinen, joten jälkiruuat päätimmekin nauttia Champagne Bar Santéssa.....


Santéssa ei mikään ole väljähtynyttä! Palvelu ja tuotteet ovat ensiluokkaisia, on todella aistittavissa miten viehättävä omistajatar intohimolla ja suurella sydämellä liiketoimintaansa harjoittaa. Jokainen asiakas otetaan lämpimästi vastaan ja viinikaapin kätköistä suositellaan herkkua herkun jälkeen. Valitan kuvien hämäryyttä, sillä pöytämme oli ravintolan takaosassa ja siellä valaistus oli hyvin tunnelmallista.


Ja siis se palvelu! En voi olla mainitsematta sitä uudelleen ja uudelleen. Missään muualla emme ole saaneet  "keittiöntervehdyksenä" ylimääräisiä viinitilkkoja :) Viinilasisto on tyylikäs ja laadukas (Riedel), pienet makeat viinien seurana vievät kielen. Ja senkin kuulimme, että JOS haluaisimme siirtyä taksilla rautatieasemalle, niin ainoastaan mustat mersut kyyditsevät heidän asiakkaitaan. Viimeisen päälle hiottu meininki. Jälleen kerran omat yrittäjähaaveet pienestä viinibaarista heräsivät henkiin. Sen perustamista kun on useammankin kerran yhdessä suunniteltu. Asustamme vain väkiluvultaan niin pienessä kaupungissa, että asiakkaita tuskin riittäisi ja loppupeleissä joutuisimme juomaan itse omat varastomme. Että se siitä.......


Samppanjabaarissa nautitaan samppanjaa. Ensin. Tampereen Viinitukun maahantuoma Paul Dangin'in Champagne Dangin Carte Blanche (13,80 € lasillinen) on 100% Chardonnay ja yllättävästi tutun tumman pullon sijaan se onkin kirkkaassa pullossa. Dosage 7 g eli lisättyä sokeria tuon verran litrassa, joten kyseessä ei ole aivan rutikuiva juoma. Maahantuojan sivuilla kerrotaan tuotteen tuoksun olevan hieman kehittynyt, mineraalisen raikas ja hedelmäinen, mausteena ruohoisia yrttejä ja greippiä. Maku puolestaan on hedelmäinen, mineraalinen ja hieman sitruunainen, mukana yrttejä ja trooppista hedelmää, miellyttävän raikas mousse, maukas ja pitkä jälkimaku. Pidimme tästä uudesta tuttavuudesta erittäin paljon! Ainutlaatuisen ja pitkän historian omaavasta samppanjatalosta voit lukea lisää maahantuojan sivuilta, klik.


Santén kaapeista löytyy myös loistavia punaviinejä. Maistoimme niistä kahta. Ensimmäisenä samettisen pehmeä argentiinalainen Vistalba Corte C (9,50 € lasillinen).  Päärypäleenä Malbec, lisättynä pienellä osuudella Cabernet Sauvignon'ia. Mikä silkkinen pehmeys täyttikään suun! Aivan täydellinen viini sekä punaisille liharuuille, että fiilistelyyn ystävien kanssa tai meditaatiohetkiin takkatulen äärellä. Iso peukku! Alkosta tätä herkkua et löydä, mutta nimi kannattaa ehdottomasti painaa mieleen. Maahantuojan sivuilta voit lukea tuottajasta lisää, klik.


Toinen punainen, jota maistoimme, tuli Italiasta. Räväkän etiketin takaa löytyy tuottaja Winepunk eli Marco G. Zanetti, viinimaailman punkkari, joka ideologiansa mukaisella asenteella tuottaa viinejä Euroopan huippualueilla. Saksan Moselissa, Ranskan Languedocissa sekä Italian Venetossa ja Toscanassa. Tämä Mouth Bomb (9,50 € lasillinen) tulee Toscanasta ja kyseessä on neljän rypäleen (Sangiovese, Syrah, Cabernet Franc ja Merlot) sekoite. Itse en kuulu Sangiovesen ystäviin, mutta rypäle toimi sekoitteen osana kyllä hyvin. Mutta kyllähän Argentiina tämän maaottelun vei ihan 1-0. Tosin on myönnettävä, että tässä kohdin kotiinpaluujunan lähtö jo läheni uhkaavasti, eikä viini ehkä saanut meiltä tarvitsemaansa aikaa. Ehdottomasti tämä(kin) on maistettava tilaisuuden tullen uudelleen. Ajan kanssa.

Bliniretken yhteenvetona sanoisin, että ei ole Helsingin Lasipalatsin blinien voittanutta. Lasipalatsi on ollut nyt remontissa kaksi blinikautta, mutta täältä voit lukea käynnistäni kahden vuoden takaa, klik. Tilinpäätösillallista on Helsingissä vietetty blinien parissa myös Salutorgetissa, klik, sekä Saslikissa, klik.


Junalla, perhevaunussa matkustaen, kotiin ihmisten aikoihin ja vielä pikapiipahdus kotikaupungin RaideYx -pubissa. Kuppilan viimeinen Ayala ja maljat onnistuneelle kerhoretkelle. Samppanja antaa mielikuvitukselle siivet, joten FoodLoversien kesäretkisuunnitelmat ovat niin lennokkaat, että enpä arvaa niitä vielä paljastaa.......

Jos tunnet minut ja haluat FoodLovers -kerhoon mukaan, niin laitahan viestiä :) Loppuun vielä vähän valokuvia aurinkoiselta lauantaipäivältä.







sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Oodi ystävyydelle


Ystävämme sairastui vakavasti viime kesänä ja me kaverukset kokosimme voimamme tukeaksemme sekä häntä, että myös vähän toisiamme. Nyt akuutti vaihe hoitoineen on onnellisesti ohi ja ystävämme palannut jo töidenkin pariin takaisin, mutta halusimme vielä järjestää hänelle yllätyspäivän hemmotteluineen, hyvine ruokineen ja viineineen.

Oma kotini on vesivahingon vuoksi totaalisessa kaaoksessa, keittiö ja kirjastohuone purettuna. Tämä rumba on verottanut niin henkistä, kuin fyysistäkin jaksamistani, joten tapahtui niin harvinainen asia, että minulla ei ollut osaa eikä arpaa illallisen suunnittelussa. En paikalle mennessäni edes tiennyt, mitä porukkamme kokkaustiimi oli valmistanut tarjolle. Päivän kulku meni niin, että kun päivänsankari kyydittiin kauneushoitolaan nautiskelemaan niin samaan aikaan kokkaustiimi apujoukkoineen valtasi hänen talonsa. On muuten haasteellista tehdä ruokaa ja kattaa pöytää vieraassa keittiössä/kodissa, kun ei tiedä, mitä missäkin kaapissa ja laatikossa on! Eli aivan varmasti olemme kurkkineet niistä jokaiseen :)

Mutta nyt ruokien pariin. Alkusamppanjan kera oli tarjolla ruissipsejä, joihin oli pohjalle laitettu pienet kiekurat valkosipulimajoneesia ja sitten täytetty herkullisella avokado-tsatsikilla. Nam.


Avokado-tsatsiki
Maku -lehti
10 annosta

1 (noin 300 g) kurkku
3/4 tl suolaa
2 syöntikypsää avokadoa
4 dl turkkilaista jogurttia
½ dl sitruunamehua
2 rkl hunajaa
1 valkosipulinkynsi silputtuna
1 dl tuoretta minttua

Huuhtele ja raasta kurkku. Nosta raaste siivilään ja sekoita joukkoon suola. Anna ylimääräisen nesteen valua pois. Soseuta avokadot haarukalla tai sauvasekoittimella. Yhdistä ainekset ja tarkista maku. Viimeistele tuoreella mintulla.


Sitten varsinaisen illallisen pariin, pitkän, kauniisti katetun pöydän äärelle, josta vielä vesilasin viereltä löytyi pienet ystävänpäivämuistamiset!


Italialainen parsakaalikeitto
Maku -lehti
4 annosta

1 sipuli
2-3 valkosipulinkynttä
2 (600g) parsakaalia
1 rkl oliiviöljyä
1 litra kasvislientä
1 ps (80 g) babypinaattia
150 g mascarponea tai maustamatonta tuorejuustoa
½-1 tl suolaa
½ tl mustapippuria

Lisäksi:
1½ dl parsakaalin varsia kuutioituna
½ rkl oliiviöljyä
1 rkl sitruunamehua
1 tl raastettua sitruunan kuorta
1/4 tl suolaa
1/4 tl mustapippuria

Koristeluun:
2 rkl pinjansiemeniä
12 basilikanlehteä

Kuori ja silppua sipulit. Huuhdo parsakaalit ja irrota kukinnot. Leikkaa osa varsista kuutioiksi, jotka tulevat keiton pinnalle. Viipaloi loput varret käytettäväksi keittoon. Kuullota sipuleita hetki öljyssä kattilassa. Lisää parsakaalit ja kasvisliemi. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä miedolla lämmöllä kannen alla noin 15 minuuttia.

Halutessasi nostele keitosta pois muutama parsakaalin kukinto ennen soseuttamista. Lisää sitten pinaatti ja soseuta keitto sileäksi. Kumoa kukinnot takasin keittoon. Kuumenna keitto ja lisää mascarpone tai tuorejuusto. Kiehauta. Mausta suolalla ja pippurilla.


Paista varsipalat öljyssä napakan pehmeiksi. Mausta sitruunalla, suolalla ja pippurilla. Paahda pinjansiemenet kuivalla pannulla.


Koristele annokset varsipaloilla, pinjansiemenillä ja basilikanlehdillä.

Hasselbackan broilerit
Maku -lehti
4 annosta

4 (700 g) maustamatonta broilerinfileetä
3/4 tl suolaa
1 tl mustapippuria
½ pkt (á 250 g) kypsytettyä mozzarellaa (esim. Riitan Herkku)
8 aurinkokuivattua tomaattia
16 basilikanlehteä
1 rkl aurinkokuivattujen tomaattien öljyä

Ohjeen nähdessäni ihmettelin tuota kypsytettyä mozzarellaa, en ole koskaan kuullutkaan moisesta. Eikä huolta, ystäväni viipaloivat tähän aivan tavallista mozzarellapalloa. Tähän ohjeeseen menisi sitä 1, maksimissaan 2 pallukkaa.

Leikkaa broilerinfileisiin parin sentin levyisiä vinoviiltoja niin, että ne jäävät pohjasta kiinni ja jokaiseen fileeseen tulee 5-6 taskua. Mausta fileet suolalla ja pippurilla. Leikkaa mozzarella ohuiksi viipaleiksi. Täytä taskut mozzarellalla, aurinkokuivatuilla tomaateilla ja basilikalla sekä mausta öljyllä.


Paista 225 asteisessa uunissa noin 20 minuuttia, kunnes broileri on kypsää. Jos haluat voi lisätä vuokaan kermaa ja/tai vaihtaa aurinkokuivatun tomaatin tilalle tuoretta tomaattia.


Basbasin risotto
Glorian Ruoka&Viini / ravintola Baskeri & Basso
6 annosta

400 g sieniä (esim. suppilovahveroita, mustatorvisieniä, tatteja)
1 rkl voita paistamiseen
1 tl merisuolaa myllystä
½ tl mustapippuria myllystä
1 l kanalientä
1 plo (75 cl) kuivaa valkoviiniä
2 salottisipulia
1 valkosipulinkynsi
2 rkl oliiviöljyä
5 dl risottoriisiä
50 g voita
1½ dl parmesaania raasteena
(½ sitruuna)

Puhdista ja paloittele sienet tai liota kuivatut (400 g tuoretta on noin 40 g kuivattuna). Kuumenna voi pannussa ja paista sieniä siinä 5 minuuttia (tai pidempäänkin), kunnes ne ovat rapeita. Lisää suola ja pippuri, siirrä sienet sivuun odottamaan.

Kaada kanaliemi ja valkoviini kattilaan ja kuumenna seos kiehuvaksi. Hienonna sipulit ja valkosipulinkynsi, kuullota sipuleita öljyssä isossa paistinpannussa (tai kattilassa). Lisää riisi ja jatka kuullottamista miedolla lämmöllä noin 7 minuuttia, kunnes riisi on läpikuultavaa. Kaada paistetut sienet riisin joukkoon ja lisää kuumaa lientä sen verran, että riisi peittyy. Kypsennä keskilämmöllä siten, että seos poreilee kevyesti. Sekoittele vähän väliä (minä sekoittaisin jatkuvasti) ja lisää uusi kauhallinen lientä aina kun edellinen on imeytynyt riisiin. Kypsennä risottoa lientä lisäillen ja sekoitellen 15-20 minuuttia. Kun risotto on puuromaista, siirrä pannu kylmälle levylle. Kuutioi voi ja lisää se parmesaaniraasteen kanssa risottoon. Sekoita hyvin. Maista ja lisää tarvittaessa suolaa.


Risotto tarjottiin Hasselbackan broilerin lisukkeena ja annokset koristeltiin basilikan lehdillä ja kirsikkatomaattien puolikkailla. Herkkua!

Klementiinitrifle
Maku -lehti
4 annosta

8 mandariinia/klementiiniä (myös säilyke käy)
2 rkl sitruunamehua
2 rkl tuoretta minttua hienonnettuna
1-2 tl tuoretta inkivääriä raastettuna
1-2 tl juoksevaa hunajaa
6 dl turkkilaista tai kreikkalaista jogurttia
1 rkl ruokosokeria
1 tl vaniljasokeria
1 tl sitruunankuoriraastetta
8 kpl (kaura)keksejä

Leikkaa klementiineistä pienellä veitsellä kuoret pois hedelmälihaa myöten. Irrota lohkot kalvojen välistä kulhoon. Yhdistä sitruunamehu, minttu, inkivääri ja hunaja. Kääntele liemi klementiininlohkojen joukkoon. Anna maustua puolisen tuntia.


Yhdistä toisessa kulhossa jogurtti, sokerit ja sitruunankuoriraaste. Murenna keksit. Lusikoi muruseosta lasien pohjalle ja lisää päälle jogurttia ja klementiinejä kerroksittain. Koristele hedelmälohkoilla ja mintulla. Tai keksin muruilla, kuten me.


Vinkkinä pääsiäiseen. Tästä saat loistavan pääsiäisjälkiruuan, kun nostat klementiinin/mandariinin keltaisuuden pääosaan koristelussa!


Meistä monet keräävät viinipullon korkkeja. Keräämme, vaikka emme tiedä, mitä niillä tekisimme. Niin teen myös minä. Tosin olenhan niistä yhden joulukoristeen tehnyt, klik, mutta se ei sanottavammin tehnyt lovea korkkivarastoon. Nyt on sitten uusi keräilykohde.... Samppanja- ja kuohuviinipullokorkkien päällä olevat metalliläpyskät. Voin kertoa, että tämän illan jälkeen ystävämme kokoelma oli moninkertaistunut :) Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Ystävyys on parasta!